Designakatemia vie kouluihin tulevaisuusajattelua

Mitä tapahtuu, kun muotoilija avaa oman työkalupakkinsa koululaisille? Tätä lähtivät selvittämään muotoilijat Oona Kallio, Jonas Hakaniemi ja Elina Huumo kolmessa eri helsinkiläiskoulussa.

Ornamon toteuttaa yhdessä Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon kanssa monialaista Designakatemia-hanketta, joka vie vuosittain muotoilun ammattilaisia kouluun opettajien työpareiksi. Ideana on jakaa muotoiluprosessi oppimisen menetelmänä opettajien käyttöön, jonka avulla voi kehittää lasten ja nuorten luovaa ongelmanratkaisua. Muotoilukursseilla suunnitellaan yhdessä kestävää tulevaisuutta, johon voi itse vaikuttaa. 

Designakatemian muotoilukurssit koulussa alkavat aina muotoilun perusteista. Muotoilija esimerkiksi kyselee ensin oppilaiden käsityksiä muotoilusta, kertoo omasta työstään muotoilijana ja avaa alan ammattilaisten käyttämiä peruskäsitteitä kuten tuotekehitys, brändinrakentaminen ja kestävä kehitys. 

Aitoa kiinnostusta muotoiluun

Sisustusarkkitehti Oona Kallio veti oman muotoilukurssinsa kolmella seiskaluokalla Itäkeskuksen yläasteella. Hän oli ensimmäistä kertaa kertomassa työstään muotoilijana yleisölle, jolla ei ollut aiempaa kosketuspintaa muotoilijan työhön. Oppilaat puhuivat monia kieliä ja syntyi kielimuureja, mutta muotoilutyössä ratkaisevaa onkin juuri erilaisten asioiden yhteensovittaminen sekä visuaalinen ilmaisu.  

“Paluu peruskouluun oli silmiä avaavaa! Oppilaista löytyi aitoa kiinnostusta muotoilutyötä kohtaan. Muotoilu ja design käsitteinä olivat monille varsin tuntemattomia, joten lähdimme liikkeelle aivan alusta. Halusin kurssillani tuoda vahvasti esiin sen, että kaikki osaavat piirtää ja suunnitella – kyse on ideointi- ja toteutusmenetelmistä, joita voi harjoitella.  Valitsin alkuun käsivaraluonnostelun, jossa hahmotetaan tuttuja esineitä perinteisesti skissipaperin läpi piirtämällä. Siinä saa nopeasti tulosta ilman että on harjoitellut käsin piirtämistä, jonka monet kokevat vaikeaksi tai vain luovien ihmisten erityislahjakkuudeksi. Onnistumisen tunteet nousivat, kun oppilaat tulivat oma-aloitteisesti esittelemään minulle kurssitöitään.

Koin tärkeäksi tuoda esiin, että muotoilijat eivät lähtökohtaisesti halua täyttää maapalloa tavaralla ja edistää kuluttamista, vaan oikeastaan juuri päin vastoin. Me voimme osaltamme vaikuttaa siihen, että tuotettu tavara on kestävämpää ja sitä tuotetaan järkevästi. Yksi oppilas jäi erityisesti mieleeni, koska hän oli muotoilukurssistani todella kiinnostunut. Hän oli eloisa ja äänekäs, joka ehkä saattaa häiritä muunlaista työskentelyä, mutta hän esitti erittäin paljon kysymyksiä, joka on suunnittelutyössä juuri tärkeää. Hän teki kaikki tehtävät huolella ja oli todella liekeissä kenkien suunnittelusta!

Muotoilijoile tyypillisessä tiimityöskentelyssä nostetaan kysymysten avulla kaikkien näkökulmat esiin ja samalla kyseenalaistetaan se, että yhden ihmisen ajattelu olisi oikeampi kuin toisen. Oppilaiden kanssa tapahtui aivan sama kuin meille muotoilijoille työssämme: innostumme helposti omista sekä muiden ideoista ja jatkuva uteliaisuus vie luovaa prosessia eteenpäin”, Oona kertoo.

Muotoilijoiden tärkein ammatillinen ominaisuus ei liity opittuihin faktoihin vaan hahmotuskykyyn: samaan aikaan on otettava huomioon sekä kokonaisuus että yksityiskohdat ja miten eri käytännön asiat vaikuttavat toisiinsa; oli suunnittelutyönä sitten sohva, takki, appi, peli, sisustus tai uusi virtuaalitodellisuus. Yksilölliset tiedot, taidot ja ilmaisumuodot luovat perustan muotoilijan ammatilliselle identiteetille, mutta yhdistävä tekijä on niin sanottu muotoiluajattelu, joka viittaa systeemiseen suunnitteluun, jossa huomioidaan sekä ihmisen että ympäristön tarpeet.  

Muotoilijan on tarkasteltava suunniteltavan kohteen helppokäyttöisyyttä, mukavuutta, houkuttelevuutta, materiaaleja, valmistustapaa, energiankulutusta ja myös sitä miten tuote tai suunnittelukohde korjataan, kierrätetään, uudelleen käytetään, monistetaan tai hävitetään. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat tulee huomioida, josta syystä muotoilu alkaa aina asioiden perusteellisella tutkimisella. Tällaista holistista ja luotaavaa ajattelutapaa tarvitaan tässä impulsiivisessa ja globaalisti toimivassa maailmassa yhä enemmän. 

Empaattinen muotoiluajattelu pehmentää kovia arvoja 

Muotoilija Elina Huumo pääsi osaksi Helsingin normaalilyseon yläasteen ja lukion opettajatiimiä, jonka tavoitteena oli edistää koulun yhteisöllisyyttä. Minna Matinlaurin ja Päivikki Välttilän lisäksi tiimiin kuului myös toinen suunnittelija, maisema-arkkitehti Suvi Pohjola-Stenroos.  

Norssi on Helsingin yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan kuuluvan harjoittelukoulu, joten ihan tavallisesta koulusta ei ole kysymys. Tulevien pedagogien harjoittelukouluissa toteutetaan tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa erilaisissa hankkeissa. Tähän kokeilevaan opetusympäristöön muotoilijan oli helppo asettua. 

“Tehtäväni tiimissä oli tuoda muotoilun työkaluja luovaan ongelmanratkaisuun ja siihen, miten uusia ratkaisuja sovelletaan käytäntöön. Projektimme Lyceum Hortuksen tavoitteena oli lisätä koulun viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä yhdessä oppilaiden kanssa.  Alussa tutkimme opiskelijoiden kanssa, minkälaisia toiveita ja ajatuksia heillä itsellään on. Sitten jalkauduimme haastattelemaan lähialueen yrittäjiä ja asukkaita. Etenimme menetelmäpohjaisesti, jotta oppilaat tutustuivat muotoilun tutkimusmenetelmiin ja prototyyppien rakentamiseen. Lopputuloksena syntyi yhteisöllisyyttä tukeva pihasuunnitelma.  

Korkean keskiarvon lukiolaisille luova ajattelu saattaa kaiken kiireen keskellä olla haastavaa. Lukiossa opintopaineet kasvavat ja on varmasti luonnollistakin tukeutua faktapohjaiseen ajatteluun ja parhaiden käytäntöjen monistamiseen. Urapolut tuntuivat olevan jo selvät ja päämääränä useilla oli joko oikeustieteellinen tiedekunta tai kauppakorkeakoulu. Heille tulevaisuus näyttäytyi varsin valmiina. 

Lähdimme yhdessä pohtimaan sitä, että voisiko tulevaisuus näyttääkin toisenlaiselta riippuen siitä, miten me sen itse rakennamme. Voiko omaan ja ympäristön tulevaisuuteen vaikuttaa? Tästä lähtökohdasta oli hyvä lähteä purkamaan ajatuksia, ravistamaan hieman varjoon jäänyttä luovuutta ja tuomaan näkemyksellisyyttä esiin. Tunsin onnistumisen tunteen, kun oppilaat kertoivat oivaltaneensa, että he ovatkin tulevaisuuden tekijöitä eivätkä vain vastaanottajia”, Elina kertoo.   
 
Luovuutta tarvitaan tutkitusti yhä enemmän työelämässä, erityisesti siellä missä työtä johdetaan yksinomaan tehokkuuden ja tuottavuuden näkökulmasta. Muotoilun menetelmien keskiössä on empatia, toisen ymmärtäminen. Muotoiluoppimisen tavoitteena on kouluissakin saada erilaiset oppijat toimimaan luovasti yhdessä omista ominaisuuksista, taustoista ja osaamistasoista riippumatta. Hyvän tulevaisuuden kuvitteleminen vaati vain pysähtymistä ja uteliaisuutta. 

Jalan mukana kasvavat kengät 

Muotoilija Jonas Hakaniemi vieraili Itäkeskuksen viitosluokalla ja Vuosaaren lukiossa. Hän antoi samanlaisen muotoiluhaasteen molemmille luokka-asteille. Tehtävänä oli ottaa tarkasteluun jokin olemassa oleva esine ja keksiä sille uusi lisäominaisuus.  

“Vitosluokkalaisilta kun kysyi jotain tehtävänantoon liittyen, niin sieltä nousi puoli luokkaa käsiä ylös. Innostus on käsinkosketeltavaa. Täytyi pitää pää kylmänä, ettei harhauduttu aivan muihin aiheisiin kuin mistä piti keskustella. Lukiolaiset taas kuuntelivat tosi hyvin, mutta kysymyksiä esittäessä käsiä ei juuri noussut.  

No, en minäkään esitä kysymyksiä istuessani yleisön joukossa seminaareissa ja vilkuilen välillä mitä kännykässä tapahtuu. Vaikuttaa siltä, että luontainen uteliaisuus ja impulsiivinen kommunikointi iän myötä himmenee ja olemme kiireisiin aikatauluihimme kytkettyjä. Kouluissakin on aikatauluja ja paineita, jolloin ajatukset eivät oikein ehdi avautua. Siitä syystä annoin opiskelijoille lähtökohdaltaan helpon, mutta mielikuvituksellisen tehtävän. Omat aivot pitää saada välittömästi liikkeelle luovassa työssä”, Jonas kertoo.  
 
Lisäominaisuus-tehtävän lopputuloksena syntyi muun muassa jalan mukana kasvavat kengät, itsestään kääntyvät kirjansivut, teleporttaava ja vedellä kulkeva auto sekä kännykkä, joka ei koskaan tipu lattialle, vaan lentää suoraan takaisin käteen. Yksi oppilas suunnitteli sängyn, joka herättää nukkujan ylös sängystä kippaamalla.  

“Designakatemiassa syntyi oivaltavia ja käyttökelpoisia ideoita. On myös mukavaa kertoa nuorille omasta työstään, koska muotoilijan ammatti ei ole kovinkaan tunnettu ja se sekoitetaan helposti taiteilijan ammattiin, vaikka koulutuskin on aivan erilainen. Kerroin, että muotoilija on jossain siellä insinöörin ja taiteilijan välissä, mutta ainakin itse olen lähempänä insinööriä. Mukana on teknologista ja taiteellista osaamista, mutta suunnittelun ammattilaisina meillä on oma paikkamme osana tuote- ja palvelukehitystä sekä tulevaisuuden ennakointityötä”, Jonas sanoo. 

Designakatemia on toiminut helsinkiläiskouluissa jo neljäntoista vuoden ajan. Toimintaa tukee Helsingin kaupunki.