Iines Jakovlev ottaa kantaa materiaalien käyttöön tekemällä arvottomasta arvokasta
Teksti: Kristiina Ella Markkanen
Muotoilun opinnäytetyöstä Ornamo Award -kannustuspalkinnon saanut Iines Jakovlev kunnioittaa käsillä tekemistä ja hidasta työskentelyä. Hän hyödyntää töissään muun muassa tienvarsilta kerättyjä luonnonmateriaaleja, joita harva pitää arvokkaina.
Suomalaisten tienpientareiden puna-apilat, kissankellot ja niittyleinikit ilahduttavat monia, mutta piennar itsessään jää lähinnä joutomaaksi. Juuri sieltä muotoilija Iines Jakovlev löytää aarteita.
Aalto-yliopiston muotoilun laitokselta vastikään valmistunut Jakovlev tutkii taiteen maisterin opinnäytetyössään tienvarsien kasveja ja niiden soveltuvuutta muotoilun materiaaleiksi. Kukkien lisäksi tienvarsilla kasvaa runsaasti käyttökelpoisia kasveja, joiden arvoa luonnonmateriaaleina ei ole juuri tunnistettu.
”Arvostan vaatimattomia kasveja, joita ei normaalisti ajatella materiaaleina tai pidetä huomionarvoisina”
“Olen pitkään ollut kiinnostunut perinteisistä ja primitiivisistä materiaaleista, kuten itse kerätyistä kasveista ja kasvikuiduista. Arvostan vaatimattomia kasveja, joita ei normaalisti ajatella materiaaleina tai pidetä huomionarvoisina”, Jakovlev sanoo.
Työnsä materiaalitutkimusosiossa hän irroitti kuituja keräämistään kasveista ja vertasi kirjallisuuden kautta kokemuksiaan muiden lähiluonnon kanssa työskenteleviin. Lisäksi hän vertasi tutkimustaan ja havaintojaan olemassa oleviin biomutoilun projekteihin. Viidestä pientareella esiintyvästä kasvista Jakovlev rakensi yksinkertaisia tekniikoita hyödyntäen teoksia: esimerkiksi taipuisaa maitohorsmaneulosta, osmankäämikorin ja järviruo’on lehdistä ja varsista punotun ristikkomaisen kokonaisuuden.
Luonnonmateriaalien hauras luonne kiehtoo
Jakovlev keräsi ja tutki opinnäytetyössään 26 kasvia eri puolilta Suomea. Alun perin ajatus oli yleisesti työskennellä luonnonmateriaalien parissa. Kun aihetta täytyi alkaa rajata, Jakovlev huomasi tiedostamattaan työskenneellensä jo jonkin aikaa pääasiassa tienpientareilta kerättyjen materiaalien kanssa.
Oivallus oli yksi esimerkki siitä, mitä hän kokee Aalto-yliopistossa ja sen CHEMARTS-ohjelmassa erityisesti oppineensa: arvoa voi löytyä yllättävistä paikoista, kunhan sitä osaa etsiä. Kun Jakovlev puhuu arvosta, hän ei puhu rahasta, kuluttamisesta tai hyödykkeistä. Sen sijaan hän puhuu arvon luomisesta arvottomana nähdylle, kestävyydestä ja sen tarkastelusta sekä hitaasti tekemisen palkitsevuudesta.
“Aikaa vievä käsityö sekä materiaalinen ja muotoilijan välinen keskustelu tuovat teoksille arvoa. Ei niinkään rahallista, vaan henkistä. Jotakin, mitä ihmiset pitävät merkityksellisenä.”
Luonnonmateriaalien ajallisuus ja luonne kiinnostavat Jakovlevia enemmän kuin materiaalien potentiaali massatuotantoon. Luonnonmateriaalien ei tarvitse kestää vuosisatoja.
“Luonnonmateriaaleja ei ole luotu kestämään vuosisatoja. Ne muuttuvat sen verran nopeasti, että yksilö voi huomata muutokset ajan saatossa. Luonnonmateriaaleista tehdyt tuotteet eivät myöskään ikinä ole keskenään samanlaisia, ne erottuvat aina jollain tavalla kaltaisistaan.”
Perinteiset tekniikat ja tulevaisuuden innovaatiot kulkevat käsi kädessä
Ennen Aalto-yliopistoa Jakovlev kouluttautui kuvataiteilijaksi Lapin ammattikorkeakoulusta ja lukion ohella kuva-artesaaniksi ammattiopisto Lappiasta. Muotoilijassa elää käsityöläinen, joka esimerkiksi värjää raakavillaa luonnonväreillä. Ruokaakin hän kasvattaa itse takapihallaan: perunoita ja kesäkurpitsaa.
Jakovlev lähestyykin kestävyyskysymyksiä ja omaa tulevaa uraansa yhdistämällä perinteisiä tekotapoja tulevaisuuden innovaatioihin. Kokeilemisesta ja leikkimielisyydestä innostuva tuore muotoilija haluaa seuraavaksi keskittyä oman taiteellisen ilmaisunsa ja omien projektien kehittämiseen. Kesällä kerätyt materiaalit odottavat jo talvea ja uusia ideoita.
”Ei kestä enää kauan, että muutoksen tekeminen on välttämätöntä niin ympäristön kun meidän itsemme kannalta”
Oli urapolku akatemiassa tai palkkatöissä, Jakovlev haluaa tulevaisuudessa keskittyä yhä enemmän opinnäytetyössään käsittelemään biomuotoiluun. Kun etsitään uusia materiaaleja kestävyyskriisin ratkaisuihin, jätteet, sivuvirrat ja tuotannon ylijäämät ovat muotoilijoille kultakimpaleita.
“Muotoilijoiden on tärkeä ymmärtää, mistä materiaalit tulevat, miten niitä käsitellään ja minkälainen vaikutus omilla valinnoilla on. Materiaalien käyttö on kestämättömällä tasolla. Ei kestä enää kauan, että muutoksen tekeminen on välttämätöntä niin ympäristön kun meidän itsemme kannalta”, Jakovlev sanoo.