Jukka Rintala: Ajattomuus on ajankohtaista

Jukka Rintalan ura muotitaiteilijana alkoi suunnittelusta teollisuudelle ja on kestänyt lähes puoli vuosisataa. Hän on myös nähnyt suomalaisen vaateteollisuuden kukoistuksen ja romahduksen.

Suuri yleisö tuntee Jukka Rintalan näyttävistä juhla-asuista, joita hän on suunnitellut lukuisille itsenäisyyspäivän juhlavastaanoton
kutsuvieraille. Niitä on syntynyt paljon, mutta Rintala on tehnyt koko ajan uraa myös vaateteollisuudessa.
”Juhla-asut ovat olleet tekemisessä kirsikkana kakun päällä”, Rintala sanoo. Kun hän valmistui
Taideteollisesta oppilaitoksesta 1976, hän pääsi heti suunnittelijaksi Friitalalle.

”Siellä minulle annettiin isot saappaat, mutta myös vapaus luovuuteen. Yritys oli kansainvälinen, ja he ymmärsivät, että piti tuoda esille uutta ja luovaa osaamista.”

1980-luvulla Rintala jäi vapaaksi suunnittelijaksi ja teki muun muassa nuorisovaatteita Mic Macille, turkisvaatteita ja kangasmallistoja. Marimekolle syntyi muun muassa miesten kuoseja. Vapaampaa suunnittelua edusti Musu, muodin uudistajien yhdistys, jota Rintala oli perustamassa 1980-luvun
lopulla. He tekivät näytöksiin asuja muun muassa kierrätysmateriaaleista, HK:n makkarapakkauksista ja paperista. Jotkut vanhemman muotisukupolven edustajista olivat näreissään radikaaleista suunnittelijoista, jotka yhdistivät voimansa. ”Sellainen yhteistyö oikeastaan puuttuu uusilta suunnittelijoilta. Se vaatii ihmiset, jotka alkavat vetää toimintaa.”

Idea Karjalan marjat -asukokoelmasta syntyi Pariisissa, josta kankaat hankittiin. Kokoelma esiteltiin Helsingissä Menu à la Musu -näytöksessä elokuussa 1991, jonka Kirsti Paakkanen huomasi lehdistä. Hän palkkasi Rintalan suunnittelijaksi, ja työ Marimekolle kesti 17 vuoden ajan.

Korona-aikana Rintalaa ovat työllistäneet myös näyttelyt. Niiden suunnittelussa ja toteutuksessa oleellisin henkilö on visualisti Matti Vaskelainen, jonka vaikutus Rintalan uraan on ollut merkittävä. Rintalan taidot karttuivat teollisuudessa ennen kun hän alkoi tehdä juhla-asuja. Hän katsoo, että
nykyisin esimerkiksi muotialan koulutuksessa mennään ikään kuin kuusen latvasta tyveen.

”Yksi asia ei johda välttämättä mihinkään, jos nuori suunnittelija tekee erikoisemman asukokonaisuuden ja esittää sen näytöksessä. Teollisuudessa
oppiminen työtapoihin ja yhteistyöhön ihmisten kanssa ovat tärkeitä. Pitkän uran tekeminen vaatii paljon työtä ja mukautuvaisuutta.”

Nykyisin tosin Suomessa ei ole samanlaisia mahdollisuuksia nuorille suunnittelijoille kuin ennen, suomalaista vaateteollisuutta hävisi paljon 1980- ja 1990-luvun vaihteessa.

Tärkeimpiä arvoja Rintalalle ovat vaatteiden ajattomuus ja eettisyys valmistuksessa. Vaatteen
pitkäikäisyys on olennaista. ”Vaikka asu on uudenlainen ja luova, se ei saa olla kertakäyttötavaraa. Vaatteiden pitää kestää jopa
kymmeniä vuosia.”

Muodin alalla on liikaa pikamuotia, eikä vaatteiden tuunauskaan ole oikein onnistunutta, Rintala sanoo. Toisaalta Suomessa ollaan melko vastuullisia,
täällä ei ole esimerkiksi suuria halpamuotiketjuja, kuten naapurimaassa Ruotsissa. Rintala on työllistänyt suomalaisia tekijöitä, muun
muassa Kiteellä.

”Olen teettänyt suurimman osan tuotteista Suomessa, se on ollut tärkeä ja myös eettinen asia. Täällä tekeminen on kallista, mutta myös joustavaa.
Vaatteita ei tarvitse lähettää toiselle puolelle maailmaa”.