Kahdeksannen kerroksen taideyhteisö
Arabian keramiikkatehdas lopetti vuonna 2016, mutta keramiikkataiteen tekeminen jatkuu entisen Arabian taideosaston tiloissa. Arabian Taideosastoyhdistyksen kymmenkunta taiteilijaa vaalii perinteitä ja uudistaa räväkästi keramiikkataidetta ateljeetiloissaan.
Heinäkuun alussa Arabian Taideosastoyhdistyksen tiloissa on hiljaista. Kymmenestä taiteilijasta Marianne Huotari, Sakari Kannosto ja Kati Tuominen-Niittylä ovat kuitenkin työn touhussa ja valmistavat teoksiaan yhdistyksen 20-vuotisjuhlanäyttelyyn.
Taideosastoyhdistys sijaitsee entisen Arabian tehtaan kahdeksannessa kerroksessa, ja sen käytävillä voi saada aavistuksen siitä, mitä ateljeehuoneiden vihreäksi maalattujen ovien takana tapahtuu.
Taiteilijat ovat asettaneet töitään esille työhuoneidensa ulkopuolelle.
”Ne ovat tässä kokeilukatselussa, vaikkeivät olisi valmiitakaan vielä”, Kannosto sanoo. Muiden teoksille palautteen ja neuvojen antaminen on keskeistä. ”Täällä on tietyllä tavalla laadunvalvonta. Osastolla on Suomen parhaimpiin lukeutuvat muotoilijat, jotka sanovat ja saattavat kehuakin. Kritiikki on rakentavaa, ei niin, että sanottaisiin että tuo on luokatonta.”
Rakentavaa kritiikkiä
Kannosto ja Huotari ovat Taideosastoyhdistyksen uusimmat tulokkaat. He tulivat työskentelemään vuonna 2019 Vieraileva taiteilija -ohjelmahaun kautta, ja molemmat otettiin vakituisiksi jäseniksi yhdistyksen taiteilijakaartiin.
Myös Huotari kertoo, että muilta taiteilijoita voi kysyä neuvoja ja palautetta, jos jokin työhön liittyvä asia askarruttaa.
”Kehuminenkin tuntuu hyvältä, mutta täällä uskalletaan sanoa, jos työ on menossa ikään kuin väärään suuntaan. Toki jokainen taiteilija itse päättää mikä se oikea suunta on.”
Kahvipöytäkeskusteluissa puhutaan välillä työstä, välillä perheestä, vapaa-ajasta ja maailman tilanteesta.
”On ihanaa, että voi jakaa ajatuksia. Sitten voi laittaa työhuoneen oven kiinni ja tehdä työtään rauhassa”, Huotari sanoo.
Fiskars lakkautti Arabian keramiikkatehtaan toiminnan 2016 ja siirsi loputkin tuotannosta ulkomaille. Tehtaan lopettamisen myötä katosi merkittävä palanen suomalaista keramiikkaperinnettä. Nyt alueen teollisesta historiasta muistuttavat viereisen Arabianrannan asuinalueen yli 200 taideteosta, joista monet ovat yhteydessä Arabian tehtaaseen ja keramiikkataiteeseen.
Arabian taideosastoyhdistys vilkastuttaa Arabian alueen toimintaa ja on osa Iiittala&Arabia Muotoilukeskusta. Aluetta markkinoidaan nyt luovuuden Arabia 135-korttelina, joka kokoaa yhteen designmyymälöitä, opetus- ja kulttuuritiloja sekä kaksi museota.
Kun tehdas lähti Arabiasta, Taideosastoyhdistyksen taiteilijat pelastivat sieltä dreijoja ja kalusteita. Kati Tuominen-Niittylän ura Arabian Taideosastolla alkoi jo vuonna 1980. Tuominen-Niittylä tunnetaan esinepohjaisesta suunnittelusta, ja teollisesta tuotannosta muistuttavat hänen työhuoneensa hyllyllä 1990-luvulla Arabialle syntyneet Storybirds-sarjan kannut.
”Kyllä kaupankin pitää toimia, mutta pitäisi olla enemmän säilyttävää ja luovempaa. Ennemmin olisin halunnut nähdä, että eri tehtaat, kuten paperi- ja metallitehtaat olisivat perustaneet taideosastoja sen sijaan, että kaikki pannaan pois. Mutta ainahan tuhkasta syntyy uutta”, Tuominen-Niittylä sanoo.
Sitä uutta yhdistyksen taiteilijat ovat synnyttämässä. Perinne jatkuu ja uudistuu koko ajan.
Työhuoneet ovat nykyään keskeinen osa Arabian alueen elävää toimintaa ja ne ovat osa Iiittala&Arabia Muotoilukeskusta. Aluetta markkinoidaan nyt Arabia 135-luovuuden korttelina, joka kokoaa yhteen designmyymälöitä, opetus- ja kulttuuritiloja sekä kaksi museota.
Keramiikkataide uudistuu
Kun Taideosasto oli vielä osa Arabiaa, se ohjasi taiteilijoita luontaisesti yhden materiaalin eli keramiikan käyttöön.
”Toisille sallittiin vapaampi kokeilu kuin toisille. Aika on nyt parempi, kiinnostavampi ja vapaampi”, Tuominen-Niittylä sanoo.
Uusien vierailevien taiteilijoiden myötä tulee koko ajan uudenlaisia sisältöjä. Jasmin Anoschkin ja Sakari Kannosto opiskelivat Kuvataideakatemiassa ja käyttävät keramiikan ohella puuta, kierrätysmateriaaleja, metallia, lasia ja muovia. Marianne Huotarilla puolestaan on tekstiilialan koulutus, ja monesti hänen teoksensa muistuttavatkin tekstiilitaiteesta.
”Rajat ovat paljon vapaammat. Mekin olemme eri suunnilta kaikki, minäkin kuvanveiston puolelta, mutta olemme samalla kentällä. Keramiikka on se joka yhdistää”, Sakari Kannosto sanoo. Tuominen-Niittylän uusissa töissäkin näkyvät uudenlaiset teemat. Seinällä on keraamisista nauhoista koostuvia teoksia, joiden muodot muistuttavat ihmisten ääriviivoja ja jotka lähestyvät kuvataidetta.
”Halusin tehdä ihmishahmoja, joita me emme näe. Tämä koskee monia ihmisiä yhteiskunnassa.”
Tuhkasta rakennetaan merkittävä keskus
Arabian Taideosastoyhdistyksen tiloissa tulee tunne, että paitsi yhdistys itse, myös suomalainen keramiikkataide on dynaamisessa vaiheessa. Yhdistyksen juhlavuonna sen taiteilijoiden teoksia on esillä lukuisissa näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla. Niiden lisäksi taiteilijat esittäytyvät Muotokuvia-podcastissa, ja juhlavuoden kunniaksi on tehty julkaisu. Merkittävä toimeksianto oli myös lisäksi taide-esinekokoelma 150 vuotta täyttävälle Arabialle.
Nyt avautuneessa juhlanäyttelyssä Arabian galleriassa on kaikilta esillä uusia töitä.
”Teemme töitä, että tästä syntyisi uudenlainen elävä keskus. Tuhkasta rakennetaan uutta, merkittävää paikkaa”, Kannosto sanoo. Hän on myös yhdistyksen puheenjohtaja.
Taiteilijoiden saamasta kansainvälisestäkin kiinnostuksesta kertoo esimerkiksi se, että Kannostolla on paraikaa töitä yksityisnäyttelyssä Los Angelesissa, ja Marianne Huotarilla teoksia juuri avautuneessa näyttelyssä Lontoossa. Ainakin osa kollektiivin juhlanäyttelyn teoksista nähdään ensi vuoden puolella Hostler Burrows -galleriassa Yhdysvalloissa.
Huotarilla on jo kansainvälistä menestystä
Marianne Huotari rakentaa omassa työhuoneessaan ryijyä muistuttavaa keraamista teosta, jossa on luontoteema. Huotari sanoo sen kuvaavan Shangri Lata, fiktiivistä harmonista onnelaa.
”Se on utopistisen elämän ikkuna, ikään kuin pakopaikka.”
Huotarin työtapakin muistuttaa ryijyn rakentamista, jossa nukat solmitaan yksi kerrallaan. Nukan sijasta materiaalina vain on keramiikka, jota hän kiinnittää teokseen pala palalta. Pieniä, käsintehtyjä keramiikkapalasia on muovisissa laatikoissa ympäri hänen työhuonettaan. Olo on vähän kuin olisi irtokarkkikaupassa.
Isoimpien teosten tekeminen vie puoli vuotta. Toki samaan aikaan tekeillä on useita teoksia.
Käsityössä, jonka kautta syntyy pieniä keraamisia paloja, on myös meditatiivinen puolensa.
”Töiden ääressä on aikaa miettiä. Välillä olen ihan hiljaisuudessa, välillä katson sarjoja tai elokuvia kun teen paloja. Niiden ääressä aika kuluu kuin huomaamatta.”
Huotari pääsi viime vuonna Loewe Foundation Craft Prize -kilpailun finaaliin, 30 parhaan työn joukkoon. Pian hän alkaa tehdä teoksia seuraavaan kansainväliseen yksityisnäyttelyyn vuodelle 2025, tarkoitus on tehdä isoja ja näyttäviä teoksia. Lisäksi hän tekee tekstiilisuunnittelua matoistaan tunnetulle Finartelle.
Keramiikkataiteilijana hän sanoo olevansa uransa alussa, yhteistyötä galleristien kanssa hän on tehnyt vuoden.
”Kun tulin tänne vuonna 2019, olin heti yhdenvertainen kaikkien kanssa. Tulin nöyrin mielin, sillä osastolla on pitkän uran tehneitä taiteilijoita joita katson ylöspäin. Olen sitä mieltä, että aina pitää tehdä töitä parempiensa kanssa, vain sillä lailla voi mennä eteenpäin”, hän pohtii.
Arabian Taideosastoyhdistyksen 20 vuotta
Taideosastoyhdistyksen taustalla on Arabian taideosasto, joka perustettiin 1930-luvulla. Siellä työskenteli Suomen merkittävimpiä keramiikkataiteilijoita, kuten Michael Schilkin, Rut Bryk ja Birger Kaipiainen.
Taideosasto irrotettiin Arabiasta 2003. Saman vuoden syksyllä professorit Heljä Liukko-Sundström ja Heikki Orvola, Fujiwo Ishimoto, Inkeri Leivo (1944-2010), Kati Tuominen-Niittylä, Pekka Paikkari, Kristina Riska ja Heini Riitahuhta perustivat Arabian Taideosastoyhdistys ry:n.
Yhdistyksen Vieraileva taiteilija -ohjelman kautta jäseniksi on kutsuttu Kim Simonsson, Jasmin Anoschkin, Caroline Slotte, Sakari Kannosto ja Marianne Huotari. Tällä hetkellä vierailevana taiteilijana on mediataiteilija Miikka Lommi.
