Muotoilukasvatus opettaa empatiaa

Perusopetuksen opetussuunnitelma korostaa yhteisöllisyyttä ja yhdessä oppimista. Oppimistavoitteet ovat laaja-alaisia ja oppiainerajoja rikkovia. Korostetaan tutkivaa otetta ja ilmiöpohjaista oppimista, jossa ympäristön ilmiöitä tarkastellaan aidoissa tilanteissa ja yhteyksissä. Muotoilijat ovat kehittäneet opettajille uudenlaisen muotoilupolku-työkalun, jonka avulla on helppo päästä ilmiöihin käsiksi. 

Laajemmin kyse on muotoilukasvatuksesta, jossa oppilaat perehdytetään ympäristömyönteiseen ajattelutapaan ja samalla herätetään heidän omat ”keksijän aivonsa” toimintaan.

Nyky-yhteiskunnassa perinteistä esinemuotoilua tärkeämmäksi on noussut palvelumuotoilu, jolla voidaan vaikuttaa toimintoihin ympäristössä. Palvelumuotoilu on yksi muotoilukasvatuksen menetelmistä. Palvelumuotoilua voidaan soveltaa kouluun siten, että oppilaat keksivät ratkaisuja vaikkapa välituntikiusaamiseen tai maahanmuuttajien sopeuttamiseen. Ratkaisu tulee sisältä, ei ulkoa.

Muotoilukasvatuksen keskiössä on ongelmanratkaisu, mutta pedagogisesti tärkeää on tiimityön opettaminen lapsille. Vuorovaikutustaidoissa suomalaisilla on edelleen paljon opittavaa. Verkossa osataan olla sosiaalisia, mutta jonossa tuupitaan eikä osata avata suuta. Ei olla empaattisia.

Toisen asemaan asettuminen on muotoilumenetelmien ydintä.

Peruskoulussa on pitkä perinne tukioppilastoiminnasta, jolla edistetään hyvien ihmissuhteiden syntyä, kouluviihtyvyyttä ja yhteisvastuuta. Muotoilukasvatuksella voidaan tähdätä samoihin tavoitteisiin.

Kun kysyn lapsilta mitä muotoilu on, olen saanut vastakysymyksen: tarkoitatko sä designia? Se on myös paljon coolimpaa kuin mitä heidän retro-vanhempansa harrastavat, siis käsitöitä. Oppilaita kiinnostaa sekä kotona että koulussa virtuaalimaailmat, pelit, robotit, avaruus ja 3D-printtaus. Eräs tekstiilitaiteilija-opettaja ihmetteli minulle ääneen opetusalan Educa-messuilla, että miksi ne oppilaat eivät enää kiinnostu käsityöstä? No, olisiko vikaa opetusmenetelmissä? Pitäisikö opettaja-taiteilijan päivittää omaa osaamistaan?

Pallo on nyt opettajien omissa käsissä ja käyttökelpoisia ideoita muotoilukasvatuksen hyödyntämiseen on jo saatavilla. Helsingin kaupunki esimerkiksi julkaisi vuoden 2017 alussa Koulujen muotoilupolku -materiaalin, joka kokoaa ideoita muotoiluprosessin eri vaiheiden soveltamisesta koulumaailmaan.

Muotoilukasvatus on rantautunut Suomeen 2000-luvun alussa ja sitä ovat toteuttaneet mm. Designmuseo, Ornamo, Taiteen edistämiskeskus ja Suomen muotoilukasvatusseura SuoMu. Ornamon ja Designmuseon käynnissä oleva Muotoilukasvatus kouluihin -hanke luo verkoston alan ammattilaisille ja kerää muotoilukasvatusaineistoa peruskoulun opettajien käyttöön.

Muotoilukasvatuksen tavoitteena on tuoda muotoilun menetelmät osaksi muita oppiaineita. Käytännössä opetuksen toteutuminen on kuitenkin täysin opettajan omasta kiinnostuksesta riippuvainen.

Näen muotoilijoille tässä pelkästään mahdollisuuksia. Omien pedagogisten valmiuksien ja muotoilumenetelmien päivittäminen kannattaa etenkin silloin kun on tarvetta laajentaa omia työmahdollisuuksiaan. Levitetään siis ilosanomaa eteenpäin!