Mystisen lasin tulevaisuus

Materiaalina lasi on moniulotteinen: sulaessaan kuin valuvaa laavaa ja jähmettyessään kovaa ja ikuisesti säilyvää, mutta toisaalta niin herkästi särkyvää ja katoavaa. Lasiesineet syntyvät suupuhaltamalla ilmaa pitkän puhalluspillin läpi tulikuumaan lasimöykkyyn. Valuvaa muotoa muokataan yksinkertaisilla työkaluilla ja muoteilla. Sattumat ja yllätykset kuuluvat prosessiin, mutta lasinpuhaltaja pyrkii hallitsemaan aineen. Jäähdytys pysäyttää elävän aineen materiaksi.

Lasinpuhallusta ei voi opetella teoreettisesti kammiossa, vaan se vaatii tekniikoiden jatkuvaa harjoittamista ja tiimityötä sekä lasiuunin, jonka lämpötila kohoaa reilusti yli tuhannen asteen.

Vaikka lasinpuhaltamisen taito löydösten perusteella periyy yli 2 000 vuoden takaa Lähi-Idästä, se on säilynyt lähes samanlaisena tähän päivään asti joka puolella maailmaa. Lasimateriaali oli keksitty jo yli 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, koska sitä on löytynyt kivihelmien lasituksista. Suomessa lasia on valmistettu 1600-luvun lopusta lähtien. Kuten lasiesineet, suupuhaltamisen uhanalainen tietotaito hyvin vaalittuna siirtyy edelleen sukupolvelta toiselle.

”Jos keskiaikainen lasinpuhaltaja teleporttaisi työhuoneellemme Suomenlinnan Lasistudio Hyttiin, niin kuka tahansa meistä voisi heti tarttua puhalluspilliin ja yhteistyö sujuisi helposti, aikamatkasta huolimatta. Työvälineetkään eivät nimittäin ole juuri muuttuneet, lukuun ottamatta sähköuunia”, lasitaiteilija Sini Majuri toteaa.

Istumme Oodin kahvilassa puhumassa lasista ja sen mystisistä olomuodoista jossain aineettomuuden ja aineellisen välimaastossa. Olemme lasin herättämien voimakkaiden tunteiden vallassa, aivan kuten moni muotoilun opiskelija päästessään kokeilemaan lasinpuhaltamista. Mutta vain harva ammattilainen pääsee suunnittelemaan lasituotteita teollisuudelle tai pystyy perustamaan omaa lasistudiota. Kiehtova lasi kuitenkin vetää puoleensa niin teollisia muotoilijoita kuin taiteilijoita.

Tekoälyn kanssa ajassa eteenpäin

Sini Majuri lankesi lasiin Lapin yliopiston vaatesuunnittelun opintojensa jälkeen. Inspiraatio syttyi Ornamon näyttelyssä Wanhassa Satamassa, kun Oiva Toikan työt olivat enteellisesti hänen esittelemiensä älyvaatteiden vierellä. Sini jatkoi lasin ja tulevaisuuden tutkimuksen parissa Aalto-yliopistossa ja on luonut sen jälkeen taiteilijauraansa yrittäjänä.

Sinin lasitaiteeseen kuuluvat niin 3D-tekniikat kuin tekoäly ja robotiikka, jotka sulautuvat yhteen yli sata vuotta sitten Ruotsissa keksittyyn kerrokselliseen graal-tekniikkaan. Teokset ovat pääasiassa veistoksia ja uniikkia käyttölasia. Veri vetää edelleen myös muotiin päin ja hän oli tänä vuonna mukana New Yorkin muotiviikoilla lasitaiteilija sekä Marja Hepo-ahon ja monialaisen työryhmän kanssa. Yhteistyössä toteutettua vaatemallistoa kruunaavat lasiset asusteet.

Teollisten muotoilijoiden hiekkalaatikko

Teollisesti puhallettua lasia valmistaa Suomessa enää vain Iittalan lasitehdas, joka työllistää 60–70 lasinpuhaltajia. Klassikkotuotteet ja tunnetut nykymuotoilijat pitävät tuotteiden esteettisen ja kaupallisen tason korkealla.

Suomalainen vintage-taidelasi ja Iittalan astiat ovat hyvin alaan perehtyneiden keräilijöiden tietoisuudessa, mutta Unescon tunnustuksen myötä on oikea aika tuoda esiin kaikki nykyiset suomalaiset lasialan toimijat, jotta lasialan elinvoimaisuus säilyy.

Suomessa toimii yllättävän monta lasitaiteilijoiden osuuskuntaa ja yritystä, joiden varassa uniikin ja piensarjoihin perustuvan lasitaiteen eteenpäin vieminen Suomessa on. Pienet pajat toimivat paitsi lasialan uudistajina, myös teollisten muotoilijoiden ”hiekkalaatikoina”, joissa protoillaan, tehdään taidekäsityöläisten kanssa yhteistyötä ja opitaan toisilta. Esimerkiksi muotoilujohtaja Sauli Suomela luo tupla-uraa lasitaiteilijana. Myös Sini Majuri peräänkuuluttaa lisää yhteistyötä ja avoimuutta eri toimijoiden välillä.

”Suorin tie lasihyttiin on hakeutua harjoittelijaksi, koska suupuhallus opitaan kisällimäisesti yhdessä tekemällä – siihen ei ole oikotietä. Ja teolliset muotoilijat ja muotoilun opiskelijat voivat matalalla kynnyksellä ottaa lasipajoihin yhteyttä. Kemioiden pitää kyllä kohdata, kun työtä tehdään aika hikisenä vierekkäin ja työ vaatii kärsivällisyyttä.

Muotoilijahan voi tehdä itsekin puumuotin CNC-jyrsimellä ja ostaa puhallusta palveluna. Lasia voi lähestyä monelta kantilta: tutkijana, taiteilijana, tekijänä tai muotoilijana. Turhaan me pidämme erilaisen osaamisen vakan alla, kun parasta on juuri tuoda ne yhteen. Robottien kanssa kun ei voi puhua, niin onpa nyt tosi mielenkiintoista kuulla koodareiden ajatusmalleja, ja tuoda heille esiin taiteilijan näkökulmaa ihmisen ja teknologian suhteeseen tai tekoälyn etiikkaan.”, Sini kertoo ja viittaa tuoreimpaan Berengo Studiolla syyskuussa esiteltävään yhteistyöhönsä musiikin ja keinoälyn parissa.

Pandemian ja sodan vaikutus lasialaan

Lasiala on Euroopalle tärkeä, koska se tuottaa kolmasosan maailman markkinoiden teollisesta lasista. Suomi haki ja sai Unescon tunnustuksen yhdessä Saksan, Tšekin, Espanjan, Unkarin ja Ranskan kanssa. Saksa on Euroopan suurin teollisen lasin tuottajamaa.

Teollinen lasi menettäisi kulttuurisen pohjan ilman kokeilevaa kehitystyötä tekeviä taidekäsityöläisiä. Suomessa Unescon hakuprosessin ajurina toimi Suomen lasimuseo sekä laaja joukko lasialan toimijoita, mukaan lukien Ornamo.*

Pari vuotta sitten alettiin uutisoida Euroopan lasipulasta, johon vaikuttivat sekä pandemia että Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa. Lasin valmistamiseen tarvittavaa energiaa on totuttu saamaan venäläisestä maakaasusta.

Lasipula koskettaa etenkin teollista lasia, kuten rakennusten ja autojen ikkuna- ja pulloteollisuutta, mutta maakaasun räjähdysmäisellä hinnannousulla on ollut vaikutuksia myös Italian Muranon laajaan taidelasituotantoon. Suomalaisille lasitaiteilijoille ja muotoilijoille energiakriisi tarkoittaa omien kustannusten nousua.

Kestävämpää lasia

Ajattele maailmaa ilman lasia. Mitä tietäisimme universumista ilman linssejä? Olisiko meillä internetiä ilman valokuitua? Miten lääketiede olisi kehittynyt, jollemme olisi nähneet soluja? Olisiko sisustaminen yhtä hauskaa ilman kristallikruunuja? Hävittäisikö Tuhkimo puukengän?

Innostumme Sinin kanssa myös tieteellisestä lasinkehityksestä Suomessa. Hän kertoo kuinka materiaalitieteilijä, tutkijatohtori Erkka Frankberg työryhmineen on kehittänyt murtumattoman lasimateriaalin, joka myötää ja taipuu huoneenlämmössä. Tutkijat käyttävät supertietokonelaskentaa selvittääkseen lasin syntymisen atomi atomilta.

Frankbergin keksintö on mullistava, koska se tulee kaupallistuessaan säästämään tuotantoenergiaa ja tarjoaa terästä lujemman, mutta kevyemmän vaihtoehdon teollisuudelle. Auton tuulilasi, joka ei naarmuunnu eikä sirpaloidu, vaikuttaa suoraan niin autonvalmistajien kuin kuluttajienkin kukkarossa.

Materiaalien ympäristövaikutuksia tarkastellessa yksi keskeinen ongelma on syntynyt muovista ”kaiken korvaavana” materiaalina. Läpinäkyvyytensä ansiosta siitä on tullut erityisesti lasin korvike teollisuudessa. Muovi ei hetkessä poistu maapallon ekosysteemistä, mutta voimme helposti palata kevyestä muovikulttuurista takaisin henkisestikin painavampaan lasikulttuuriin.

Euroopan unioni on ensi vuoden puolella saattamassa voimaan uuden CIGI-asetuksen (the regulation on Geographical Indication Protection for Craft and Industrial Products), jonka avulla myös paikallista taideteollista lasikulttuuria voidaan suojata. Sen tavoitteena on parantaa pientuottajien asemaa ja suojella käsityömäisen tuotannon alaa väärentämiseltä. CIGI-asetuksella pyritään myös parantamaan aitojen tuotteiden näkyvyyttä markkinoilla.

”Lasi on muutakin, kuin vitriiniin suljettava hiljainen kaunotar tai isovanhempien ikkunalaudoilla pölyyntyvä lasikokoelma. Se on voimakas nykytaiteen materiaali, jolla on mahdollista tavoittaa olemassaolon aineettomia kerroksia”, Sini Majuri sanoo.

Suomalainen lasitaide on etenkin nyt, Unescon tunnustuksen myötä, valmiina kansainväliseen lentoon. Lasin valmistaminen on kaikin puolin yksi avainteknologioistamme, katsomme sitä miltä suunnalta tahansa. Kippis sille!

Lähteet ja linkkejä

Suomalaisen lasitaiteen nykytekijät ja suunnittelijat

Sini Majurin, Marja Hepoahon ja työryhmän videoteoksia
Naisten lisääntymisoikeuksia kommentoiva Infinity Vessel -elokuva
Ihmisyyden ja teknologian suhdetta käsittelevä Roboballet-teos
Naiseuden arkkityyppejä käsittelevä New Yorkin muotiviikkojen kokoelma

The New York Times
Penelope Colston: Forging Art From Molten Glass

Suomen lasimuseo
Käsityönä valmistettuun lasiin liittyvä tieto, tekniikat ja taito Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon –tiedote.

BEDA News
Ornamo Art and Design Finland Contributes to Handcrafted Glass Know-How Being Inscribed to UNESCO’s Representative List of Intangible Cultural Heritage, BEDA:n sivusto.

Suomenlinna
Suomenlinnassa toimiva Lasistudio Hytti mukana tukemassa lasiin liittyvän tiedon, taidon ja tekniikan saamista mukaan Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon

Salkunrakentaja
Richard Wacker: Jälleen uusi synkkyys – seuraavaksi Euroopasta uhkaa loppua lasi

EUIPO
EUIPO:n sivusto: Käsityö- ja teollisuustuotteiden maantieteelliset merkinnät