Laura Sarvilinna on suomalaisen muotoilun tienraivaaja kansainvälisillä markkinoilla
Ornamo-palkintoehdokas 2020 Laura Sarvilinna on vastannut vuosia Habitare-messujen sisällöstä ja tapahtuman kehittämisestä. Hänet tunnetaan myös työstään suomalaisen nykymuotoilun tienraivaajana kansainvälisillä markkinoilla.
Laura Sarvilinnan (s. 1972) työuran varrelle mahtuu hengästyttävä määrä erilaisia tehtäviä ja titteleitä muotoilualalta. Valmistuttuaan keraamikoksi hän työskenteli tunnetuilla suomalaisbrändeillä prosessi- ja materiaalikehityksen sekä myynnin, markkinoinnin ja viestinnän tehtävissä. ”On ollut rikasta tehdä monenlaisten toimijoiden kanssa töitä erilaisilla rajapinnoilla”, kertoo Sarvilinna.
Sarvilinnan luotsaamana Habitare aloitti vuonna 2016 uuden aikakauden. Tapahtuman sisäisiä toimintatapoja, myyntiä, markkinointia ja viestintää uudistettiin. Kävijämäärät lähtivät uudistusten myötä kasvuun. Kuva: Messukeskus
Omaa tietään rohkeasti kulkenutta Sarvilinnaa voisi nimittää suomalaisen muotoilun kasvoiksi maailmalle. Vuonna 2005 hän teki jotain alalla ennen näkemätöntä perustaessaan muotoilun manageritoimiston Huippu Design Managementin, jonka kautta hän teki asiakkailleen ennen kaikkea kansainvälistä viestintää. ”En olisi uskaltanut heittäytyä, ellen olisi tehnyt projektityönä selvitystä manageripalvelun kysynnästä. Myös valtava luottamus kentältä valoi lämpöä ja uskoa”, muistelee Sarvilinna. ”Mukana oli myös ripaus nuoruuden huolettomuutta”, hän nauraa.
Huippu Design Management vastasi kaikista World Design Capital Helsinki 2012 -hankkeen kansainvälisistä satelliittitapahtumista. Kuva: Kansainvälinen designsäätiö
Suomalainen nykymuotoilu tunnetaan Sarvilinnan mukaan vaihtelevasti maailmalla, vaikka laadullisesti täällä tehdään kiinnostavia asioita. Valistunut muotoilutoimittaja saattaa olla hyvin perillä suomalaisesta muotoilukentästä, mutta suuren yleisön tuntemus jää usein pallotuoliin. Vaatisi suuren markkinointipanostuksen, jotta uudet tekijät saataisiin maailman tietoisuuteen. ”Muotoilualalta puuttuu instrumentit jatkuvaan promootiotyöhön, mikä taas johtaa siihen, että kansainvälistä pr- ja markkinointityötä tehdään liian lyhyillä sykleillä”, hän arvioi. ”Rahoituspohja on myös heikompi kuin esimerkiksi Ruotsissa, jossa rahoitusta myönnetään kerralla jopa 5–7 vuodeksi”, Sarvilinna jatkaa.
Ekologisuuden Sarvilinna näkee olleen aina vahvasti läsnä suomalaisessa muotoilussa, mutta Sarvilinna toivoisi laajempaa keskustelua kiertotaloudesta ja elinkaariajattelun vahvistumista. ”Ei riitä, että muotoilijat keskustelevat aiheesta keskenään, vaan meidän pitäisi päästä samaan pöytään tutkijoiden, rahoittajien ja päättäjien kanssa”, toteaa Sarvilinna.
”Ei riitä, että muotoilijat keskustelevat aiheesta keskenään, vaan meidän pitäisi päästä samaan pöytään tutkijoiden, rahoittajien ja päättäjien kanssa.”
Hän on ollut myös pitkään huolissaan koulutusleikkauksista. Käytännön työpajatunteja ja käsillä tekemistä on leikattu, mikä johtaa tulevaisuudessa materiaalien ja tekniikan ymmärtämisen heikentymiseen. Onneksi näkyy myös valoa tunnelin päässä. Nuoren muotoilusukupolven joukossa on Sarvilinnan mukaan paljon virkistäviä oman tien kulkijoita ja omintakeisen muotokielen edustajia, joita ei hetkeen ole ollut. Monet haluavat vapautua perinteiseksi mielletyn suomalaisen muotoilun muotista. ”On kiinnostavaa seurata, mihin tämä uusi, avoimeen maailmaan syntynyt sukupolvi venyy ja miten se näkyy heidän työssään”, myhäilee Sarvilinna.
