Muotoilujohtajana kaupunkimuotoilua muokkaamassa
Kaupunkimuotoilussa on kyse asukkaiden kokemuksen parantamisesta ja sujuvoittamisesta. Kaupungin identiteetti muovautuu osin asukkaiden kautta, osin ammattilaisten rakentamana. Rakennetun ympäristön identiteetin tekevät näkyväksi muotoilijat, arkkitehdit ja kaupunkisuunnittelijat.
Hyvä kaupunkisuunnittelu luo miellyttävän elinympäristön, sekä sujuvoittaa organisaatioiden sisäisiä- ja niiden välisiä prosesseja. Tarvitaan myös luovan suunnittelun ja teknisen toimen yhteisöllistä älyä.
Työskentelen parhaillaan muotoilujohtajana Valokoru-nimisessä kaupunkimuotoiluprojektissa, jossa näkyy Tampereen Hiedanrannan kaupunginosan identiteetin muovautuminen. Päämääränä ovat muun muassa ekologisuus ja yhteisöllisyys. Rakennamme historiallisen Lielahden kartanon aikaisen hyötypuutarhan paikalle kierrätysmateriaaleista kahdeksan kuvioitua kasvihuonetta. Valaistuna ne muodostavat teoskokonaisuuden. Tässä monialaisessa yhteistyössä muotoilu on osa kaikkia toimintoja. Pilotoimme kierrätysmateriaalin käyttöä osana julkista rakentamista, kaupunkiviljelyä kotouttavassa toiminnassa ja asukkaiden osallistamista suunnitteluun alusta alkaen. Kaupunkilaisten erilaiset kulttuuritaustat tulevat näkyviksi kuvioinneissa ja valaistus sitoo rakennukset isoksi tilateosten sarjaksi. Kaupunkiviljelijöiden keskuudessa vallitsee jo hyvä henki. Onnistunut naapuruus tekee yhteisöistä turvallisia ja lisää kaiken ikäisten hyvinvointia. Monikulttuurisessa maailmassa tämä on huipputärkeää.
Suunnitteluprosessissa on tarvittu arkkitehtuurin, rakentamisen, muotoilun ja kaupunkisuunnittelun asiantuntemusta, sekä julkisen sektorin ja yritysten verkostoja. Luovien yhteisöjen johtaminen on palkitsevaa työtä silloin, kun kaikilla on sama päämäärä, yhteistyöhalua ja huumoria. Oman kokemukseni mukaan selvästi erilaisilla luovilla aloilla toimivien ihmisten, esimerkiksi käsityöläisten ja digitaalisen taiteen edustajien, on helppo löytää hyvä yhteistyö. Kokeellisetkin muotoiluprojektit pitää johtaa ammattimaisesti. Onnistumista edistää yhteinen visio ja strategia, selkeät tavoitteet, aikataulut, resurssit ja budjetti. Seuranta on myös oleellista. Tilannejohtamistakin tarvitaan. Sopivassa kohdassa on kyettävä improvisoimaan. Epävarmuuden sietokyky on pilottiprojekteissa aina kovaa valuuttaa.
Valokorussa pyritään lähituotantoon, jossa monikulttuurisen tekijäjoukon erityisosaaminen ja tietotaito otetaan käyttöön. Esimerkiksi kierrätysmateriaaleista tehdään muotoilun keinoin luksusta. Taitavien rakentajien avulla arkinen viljely-ympäristö saa korun merkityksen ja muodon. Muotoiluprojektien yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia ei ole ihan yksinkertaista arvioida ja osa mittareista puuttuu. Valokorua varten tein Managing design projects with societal impact -mallin. Mittaan sen avulla tässä rakennetussa mikroympäristössä havaittuja yhteiskunnallisia, kulttuurisia ja taloudellisia vaikutuksia kahden vuoden ajan. Tukeeko tilasuunnittelu, esimerkiksi kulkureitit, yhteisön muodostumista ja vuorovaikutusta? Tuntevatko viljelijät kasvihuoneet omikseen ja syntyykö hyvää naapuruutta? Herättääkö kasvihuonealue laajempaa kiinnostusta ja koetaanko se arvokkaana lisänä ympäristössä?
Urbaani aikakausi lisää kilpailua omaleimaisuudesta kaupunkien välillä. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt kun oma kotikaupunkini Tampere hakee Euroopan kulttuuripääkaupungin statusta vuodelle 2026. Oikeasti kaupunkien vetovoima ei synny tunnelien määrästä vaan aitoudesta. Ajatelkaa miten komea olisi vaikkapa käsityönä tehty julkisivumateriaali uudessa jäähallissa. Rohkeus ja kotoperäisyys kunniaan!
Taina Laaksonen