Oodin sisustusarkkitehti Heikki Ruoho: ”Onnistuimme mielestäni hyvin siinä, miten tilat toimivat”
Vuoden täyttävä Helsingin keskustakirjasto Oodi on noussut suosituksi kaupunkitilaksi, jossa on tilaa muullekin kuin kirjoille. Kysyimme Oodin sisustusarkkitehdilta Heikki Ruoholta, millaista oli suunnitella näin keskeistä ja näkyvää hanketta. Entä mihin sisustusarkkitehti on erityisen tyytyväinen?
Oodi on uuden ajan kirjasto, jossa on tavanomaisten kirjastopalvelujen lisäksi paljon uudenlaisia toimintoja. Mikä projektissa oli kiinnostavinta sisustusarkkitehdin näkökulmasta?
”Rakennuksessa on toiminnoiltaan ja tunnelmaltaan kolme hyvin erilaista kerrosta. Jokaisen kerroksen suunnittelussa oli omat haasteensa. Hauskaa on, että kakkoskerros, joka pitää sisällään eniten perinteisistä kirjastopalveluista poikkeavia toimintoja, muokkautuvia tiloja ja innovaatioiden mahdollisuuksia, oli oikeastaan sitä perinteisintä tilasuunnittelua. Kerroksessa on selkeitä erillisiä tiloja: lasikoppeja, kokoontumisalueita, keittiö ja yhteistila. Käytännössä se on kuin mikä tahansa konttori. Ensimmäinen ja kolmas kerros taas ovat yhtä avointa tilaa, mikä tuo sisustukseen omanlaisiaan haasteita.”
”Vaikka kerroksia tarkasteltiin sisustuksessa omina kokonaisuuksinaan, koko aja täytyi pitää mielessä, että irtokalusteet tulevat kerrosten kesken jossain vaiheessa sekoittumaan. Tämä otettiin huomioon kerrosten värimaailmojen suunnittelussa. Jokaiseen kerrokseen valittiin vain yksi tehosteväri. Kun kalusteet sitten jossain vaiheessa sekoittuvat, ei se aiheuta tilaan visuaalista hässäkkää.”
Kerro vähän siitä, miten Oodin irtokalusteet valittiin.
”Oodi on arkkitehtuuriltaan hyvin plastinen rakennus, jossa on jänteviä kaaria ja teräviä leikkauksia sekä lisäksi rationaalisia elementtejä kuten sylinterit, kuutiot ja muut primitiivimuodot. Aloimme näistä lähtökohdista rakentaa sisustusta kalusteilla, jotka sopivat muotokieleltään rakennuksen jatkumoksi. Alakerran kahvilan tuolit ja pöydät esimerkiksi ovat hyvin primitiivisiä, arkkityyppisiä kalusteita. Niitä voisi kuvailla ikään kuin lapsen piirtämiksi. Yläkerrassa taas ympäriverhoillut nojatuolit toteuttavat plastista ja jäntevää muotoilua, samoin kuin pyöreät pillerimuodot istuimissa.”
”Kalustevalinnoissa kiinnitin huomiota laatuun ja kestävyyteen. Oodi-hankkeen alkuvaiheesta asti on korostettu kestävän kehityksen periaatteita. Mielestäni laadukkaaseen kalusteeseen sisältyy automaattisesti se, että se on ekologinen ja kestää käytössä. Oli hienoa, että myös kaupunki ymmärsi kohteen ainutlaatuisuuden. Meidän ei tarvinnut mennä ainoastaan hinta edellä, vaan voitiin satsata laatuun.”
Oodin kolmatta kerrosta kutsutaan kirjataivaaksi. Kuva: Kuvio
Kirjasto on ollut ensimmäisen vuotensa aikana valtavan suosittu. Toimiiko sisustus niin kuin olit ajatellut?
”Onnistuimme mielestäni aika hyvin siinä, miten tilat toimivat. Isot asiakasmäärät eivät tulleet yllätyksenä. Yksittäisenä asiana kolmannen kerroksen lastenosasto on ehkä vaatinut eniten muokkaamista ja prosessi on vielä vähän kesken. Muun muassa lastenvaunuille on tarkoitus tehdä enemmän tilaa. Myös kalusteita, esimerkiksi irtopöytiä, Oodiin on hankittu lisää. Mutta se nyt on sellaista normaalia muutos- ja lisäystyötä. Mikään ei ole sisustuksen näkökulmasta päässyt isosti yllättämään.”
Mikä on oma lempipaikkasi Oodissa?
”Kun aloitin projektin parissa vuonna 2016, suunnittelin ihan ensimmäisenä kolmannessa kerroksessa sijaitsevan lasten salaisen satuhuoneen. Meillä ei vielä siinä vaiheessa ollut kaupungin kanssa sopimusta irtokalustesuunnittelusta, joten piirsin huoneeseen ensimmäisenä kiintokalusteen, oranssin, Stanley Kubric -henkisen futuristisen istuimen. Se onnistui erityisen hyvin ja näyttää valmiina juuri siltä, miten se oli piirretty.”
Salainen lasten satuhuone. Kuva: Tuomas Uusheimo
