Tero Kuitunen: Rohkeasti esille
Miksi aina Suomesta puhuttaessa puhutaan vain luonnosta, kun kotimaa on niin paljon muutakin? Kysymystä pohti muotoilija-kuraattori Tero Kuitunen, joka päätti muovata stereotypiaa suunnittelemassaan kiertonäyttelyssä Wienin designviikolla.
Kohti koivumetsää oltiin jo menossa työnimellä wild ja wilderness, kun kuraattoriksi pyydetty Kuitunen keksi ehdottaa luonnon tilalle sisältä kumpuavaa rohkeutta. Kiertonäyttely sai lopulta nimekseen Wild at Heart. Kuitunen halusi sen kokoavan yhteen suomalaisen nykymuotoilun kesyttömän puolen.
”Suomalaisen muotoilun kohdalla puhutaan aina harmaasta, beigestä, minimalistisuudesta ja puusta. Mielestäni se on myös rohkeaa ja omannäköistä, ja halusin korostaa, että suomalaisella muotoilulla on myös villi luonne, joka on hieman unohtunut. Villiä oli esimerkiksi Aallon Savoy-maljakko, kun se aikoinaan esiteltiin ensimmäistä kertaa. Ihmiset ihmettelivät silloin, että mikä tämä oikein on, Kuitunen sanoo.
Kuitusen näyttely on keskipiste syyskuun lopulla Itävallan suurimmassa muotoilutapahtumassa. Näyttelyn tekijät edustavat muotoilun ja taiteen eri aloja ja liikkuvat ennakkoluulottomasti muotoilun ja taiteen rajapinnassa. Näyttelyssä ovat Kuitusen lisäksi mukana Antrei Hartikainen, Sofia Okkonen, Klaus Haapaniemi, Milla Vaahtera, Tuuli-Tytti Koivula, Ragmate, Eero Aarnio, Teemu Salonen sekä COMPANY Aamu Song ja Johan Olin.
”Stereotypian rikkominen oli todella helppoa, koska Suomessa on niin mielettömiä tekijöitä, jotka ovat entistä rohkeampia. Minulla hahmottui hyvin nopeasti se, ketkä liittyvät toisiinsa ja kenet voisi pyytää mukaan.
Antrei Hartikainen veistää puusta mielettömiä asioita. Klaus Haapaniemeltä tulee näyttelyyn neljä kertaa kaksi metriä leveä seinäryijy, joka teoksena vaalii käsityön perintöä.
Elämme kuvapainotteisessa globaalissa maailmassa, jossa ideat siirtyvät Amerikasta tänne ja toisinpäin ja kaikki sekoittuu toisiinsa.
Vaikka Kuitunen tarjoilee suomalaisen muotoilun perinnöstä pieniä maistiaisia, hän halusi visusti välttää menneisyyteen katsomista. Kesken prosessin hän huomasi pohtivansa myös sitä, millainen kehys suomalaisella muotoilulla ylipäätään on.
”Pohdin kysymystä, miltä Suomi-design nykyisin näyttää. Elämme kuvapainotteisessa globaalissa maailmassa, jossa ideat siirtyvät Amerikasta tänne ja toisinpäin ja kaikki sekoittuu toisiinsa. Etsin Suomen kohdalla kokonaisuutta, josta toivottavasti löysin punaisia lankoja.”
Vaikka näyttelyssä on useita pienempiä alateemoja, kaikista tärkeintä on huumori ja ilottelu, jonka Kuitunen tuo esiin tyylilleen uskollisesti värien kautta. Lisäksi esillä olevat tuotteet saavat hehkua taidevalokuvista ja muodista.
Jos Kuituselta kysytään, elämme parhaillaan muotoilun uutta renessanssiaikaa, jossa ihmiset liikkuvat vapaammin eri luovien alojen välillä. Monet muotoilijat lähestyvät työtään myös taiteen
näkökulmasta.
Suomessa on mielettömiä tekijöitä, jotka ovat entistä rohkeampia.
”Collectible design ei ole uusi juttu, sillä onhan 50-luvullakin tehty mm. taidelasia. Vielä opiskeluaikoinani kaupallinen muotoilu ja taide pidettiin omissa lokeroissa, ja tuntui siltä, että niiden välillä tulisi valita. Renessanssilla tarkoitan liikkumavaraa. Enää ei ole pakko keskittyä vain yhteen materiaaliin.”
