Ryijy vetää puoleensa

Tekstiilit ja käsityöt ovat aina kiinnostaneet Taiteilijat O:n tuoreinta vuodenaikataiteilijaa Melissa Sammalvaaraa, joka on tunnettu ryijyteoksistaan. Hän sai erityisen lähtölaukauksen ammattimaiseen ryijyjen ja tekstiilien taidetyöhön vaihtaessaan Aalto-yliopston sisustuspuolelta tekstiilitaiteen opintoihin pehmeämpien materiaalien perässä.

“Ensimmäisen ryijyni tein Artsin kudonnan kurssilla 2016, ja sen jälkeen fyysisesti käsin tekeminen ja haptiset, luonnolliset materiaalit ovat vieneet mukanaan. Tein välissä myös kuosisuunnittelua, mutta halusin jatkuvasti siirtyä vahvemmin digitaalisesta työskentelystä fyysiseen. Ideoita ryijyihin tuntui syntyvän jatkuvasti”, kertoo Melissa.

“Käytän työssäni pääosin erilaisia kierrätys- ja löytölankoja, joiden historia ja yksilölliset ominaisuudet tuovat omat mausteensa työskentelyyn. Nykyään voin kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksissa tunnistaa lankatyyppejä ja -koostumuksia, joita ei ole tehty vuosikymmeniin. Materiaalien etsimisestä ja niiden tunnusta on tullut henkilökohtaista ja seikkailullista, koska koskaan ei voi tietää mitä eteen sattuu!”

“Nautin suunnattomasti arjestani lankojen ja ryijyjen kanssa. On kutkuttavaa suunnitella uutta ryijyä ja miettiä siihen tulevia lanka- ja väriyhdistelmiä sekä materiaalien haalimista niin omasta varastosta kuin kirpputoreilta. Minusta on ihanaa sekoittaa lankoja ja improvisoida työtä tehdessä. Työt etenevätkin usein erilaisin tavoin nautittavissa sykleissä: on villiä ideointia ja yhdistelyä, jota seuraa kymmenien tuntien monotoninen työskentely, jonka jälkeen palataan jälleen tarkastelemaan teoksen suuntaa. Käytännössä yhden ryijyn tekemiseen saa kulumaan tällä tavalla usein jopa satoja tunteja, joiden jälkeen on aina yhtä palkitsevaa höyryttää ryijy ja nähdä se vihdoin valmiina. Juuri tällaiset pitkät ja sitouttavat prosessit, joiden päätteeksi valmistuu aina jotain konkreettista, tuntuvat erityisen hyviltä maailmassa, joka etenee muuten yhä kiihtyvällä tahdilla ja jossa työn hedelmät ovat usein käsitteellisiä ja häilyviä.”

Taiteen teon lähtökohdista

Melissa pohjaa työskentelynsä perinteisiin ryijytekniikoihin, mutta pyrkii lähestymään ryijyä ja tekstiilimateriaaleja myös poikkitaiteellisella tavalla. “Minulle tekstiilitaide on pehmeiden veistosten tekemistä, vapautta esittää ideoitani kolmiulotteisesti ja kouriintuntuvasti. Haluan tuoda esiin taiteellisen prosessin kehollisen puolen. Pitkäjänteisyys, jota teoksen tekemiseen kuluva aika, vaiva ja harjaantuminen vaativat, on tervetullutta vastapainoa nykymaailman hyperaktiivisuudelle. Yritän oman työni kautta tehdä myös tiettyä kunnianpalautusta sille, että ihminen voi olla itse vahvistamassa tätä kehollisen osaamisen ketjua ja palauttaa käyttöön sellaisia taitoja, jotka olivat vielä 50 vuotta sitten miltei kaikkien hyppysissä”, Melissa toteaa.

“Erilaiset kuppikunnat ja perinteisten taideinstituutioiden hegemonia ovat yhä vahvoja. Tekstiilitaide nähdään alan naisvoittoisuuden vuoksi usein vähempiarvoisena, vaikka materiaalina tekstiili voidaan asettaa häpeilemättä minkä tahansa muun rinnalle. Toivoisin myös, että tekstiilitaiteen mahdollisuudet tunnustettaisiin laajemmin myös esimerkiksi julkisten tilojen taiteessa.”

Uudet tuulet

Viime aikoina Melissa on paneutunut erilaisiin värikokeiluihin ja syventänyt materiaalien tutkimistaan. Kuluneen vuoden aikana hän on laajentanut toimintaansa ulkomaille ja osallistunut useisiin näyttelyihin Euroopassa ja Aasiassa.

“Konkreettisella tasolla kevät ja alkukesä ovat myös vuoden kiireisintä aikaa, koska kesän näyttelyt ja tapahtumat vaativat paljon valmistautumista ja vietän usein osan kesästä residenssissä, tällä kertaa Lapissa. Töiden valmistelun ja roudauksen ohessa on myös vuoden kuumin aika kirpputoriseikkailuille ja materiaalilöytöretkeilylle. Mökkimatkalta mukaan tarttui viimeksi noin 13 kiloa upeita vanhoja mattovillalankoja ja muita latokirpputorien vuosikymmeniä vanhoja aarteita”, Melissa muistelee.

Melissa kertoo, että hän on tehnyt viime aikoina rohkeampia, runsaampia ja rönsyilevämpiä teoksia. Valmisteilla on entistä voimakkaammin kolmiulotteisia ja veistoksellisia teoksia. “Tutkin uudenlaisia aiheita, esimerkiksi rihmastoja, sekä vaihtoehtoisia työtapoja, kuten koneellista tuftausta suurempiin installaatioihin. Syksyllä osallistun Habitaren Talentshoppiin ja muutamiin yksityisnäyttelyihin. Tutkiskelen myös ryijyn yhteisöllisempiä tasoja pitämällä muutamia työpajoja ja kokoamalla niissä yhteisryijyjä, joissa sidotaan lankojen lisäksi yhteen myös paikkakuntien perinteitä ja luontoa. Aion myös leikkiä langoilla.”

Kirjoittaja: Katariina Guthwert