Taiteilijat O:n vuodenaikataiteilija: Anna-Kaisa Haanaho

”Ensimmäisiä muistikuvia saven parista minulla on jo lapsuudesta, mutta varsinaisen kipinän koen saaneeni lukion valinnaiskurssilla, jossa suunnittelimme ja valmistimme ammattilaisen ohjauksessa keramiikkaruukut”, Anna-Kaisa kertoo. Hän kokee, että keramiikka tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia oppia uutta. Tämä innostaa häntä kokeiluun, joka vie mukanaan.

Taiteenteon lähtökohdista

Anna-Kaisa kertoo suurimman inspiraationsa tulevan usein ympäristöön liittyvistä ilmiöistä sekä materiaalipohjaisista kokeiluista:

”Teoksissani kuvaan usein erilaisia jälkiä, jäljen jättämisen tapoja ja muutosprosesseja. Viime vuosien teosteni teema on ollut vahvasti kuivuviin ja hajoaviin sieniin, niiden väliseen kommunikaatioon ja paranemiseen liittyvä. Varsinkin pandemian aikana löysin eräänlaista lohtua valokuvatessani metsäkävelyilläni mätäneviä ja hajoavia sieniä, joiden avulla ikään kuin maadoituin luontoon. Sienet kommunikoivat muutoksesta rihmastonsa kautta ja edesauttavat muuta metsää menestymään tai tuhoutumaan.”

Anna-Kaisan työskentelyyn kuuluu olennaisesti kosketus materiaaliin ja kokeileva materiaalilähtöinen tutkiminen ja materiaalin rajojen etsiminen.

”Savi on monipuolinen materiaali, jonka kanssa työskennellessä työ tapahtuu koko keholla. Työskentelen intuitiivisesti saven mahdollisuuksilla leikkien ja kaikki tekemäni valinnat vaikuttavat seuraavaan vaiheeseen. Annan materiaalin ja prosessin viedä työskentelyäni eteenpäin samalla käyden dialogia saven kanssa.”

Anna-Kaisa on yhdistänyt teoksiinsa usein sekä residenssimatkoiltaan että kotimaasta keräämiään keramiikan raaka-aineita; Japanista riisituhkaa ja mummolan saunanpesästä omenapuun tuhkaa.  ”Viime kesänä keräsin myös kiviä rannalta Irlannista ja murskasin niitä lasitekokeiluja varten studiollani”, Anna-Kaisa kertoo. Viimeisen reilun vuoden aikana hän on yhdistellyt teoksiinsa eri tavoin myös kainuulaista kaoliinia tehden pieniä lasite- ja massakokeita.

Anna-Kaisa on vuosien ajan polttanut keramiikkateoksiaan myös japanilaistyylisessä puupolttoisessa anagama-keramiikkauunissa, jossa lentävä tuhka lasittaa teosten pinnan liekkimeressä. Kolmen tai neljän vuorokauden yhtäjaksoinen poltto antaa teoksille syvyyttä ja toisinaan myös kiinnostavan karhean tuhkaisen pinnan. ”Koen, että kestävän kehityksen sosiaaliset ja kulttuuriset ulottuvuudet linkittyvät työskentelyyni ikiaikaisten menetelmien kautta.”

Anna-Kaisa on tehnyt aiemmin materiaalitutkimusta myös kiertotalousnäkökulmasta tutkien muun muassa jätteenpolton pohjakuonan yhdistämistä studiokeramiikkaan. Hän on hyödyntänyt myös kotitalouden muovijätteitä aikana ennen kuin muovinkierrätys oli kovinkaan yleistä. Hän käytti sitä keramiikkateosten kipsimuottien pintastruktuurin luomiseen.

Anna-Kaisa myös opettaa keramiikkaa aikuisille vapaan sivistystyön puolella.

 ”Opetuksessani korostan materiaalien säästeliästä käyttöä sekä rauhallista ja merkityksellistä valmistusprosessia, jonka kautta tekijän oma koettu hyvinvointi voi lisääntyä ja esineille syntyy merkitys ja tunnearvo jo valmistusvaiheessa.”

Viime aikoina Anna-Kaisa on järjestänyt useita näyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin, sekä työskennellyt residenssissä Unkarissa Kecskemétin kansainvälisellä keramiikkastudiolla verkostoituen kansainvälisesti. Hänen teoksiaan on viime vuosien aikana ollut esille Suomen lisäksi myös Saksassa, Romaniassa ja Japanissa.

Uudet tuulet

Anna-Kaisan tulevaisuus on kokeilujen ja uuden tutkimisen aikaan tulevia näyttelyitä varten. ”Jatkan sekä materiaalipohjaisia tutkimusretkiäni uusien kokeilujen parissa, erityisesti Kainuun kaoliinia ja tuhkalasitteita hyödyntäen. Ajatuksenani on kokeilla ainakin lasitteiden ja massojen lisäksi kotimaisen kaoliinin mahdollisuuksia myös valusavimassassa.”

Kansainvälinen yhteistyö on myös tärkeää Anna-Kaisalle. Hänellä on kehitteillä uusia kansainvälisiä työskentely- ja näyttelymahdollisuuksia kansainvälisten kollegoiden kanssa.