Maija Arela laajensi bisnestään kestävän muodin tekemisestä vaatteiden huoltoon
Vuoden 2019 Ornamo-palkintoehdokkaana oleva perheyritys Arelan perustaja Maija Arela tunnetaan myös työstään kansainvälisessä värineuvostossa Intercolorissa.
Maija Arela (s.1950) pyörittää tytärtensä Annin ja Viivin kanssa nimeään kantavaa perheyritystä, joka tunnetaan erityisesti kashmirista ja merinovillasta valmistetuista neulevaatteista sekä uudenlaisesta vaatteidenhuoltopalvelusta. Vaatesuunnittelijan koulutuksen saanut Anni Arela on firman pääsuunnittelija, humanisti Viivi Arela vastaa viestinnästä ja kiertää puhumassa kestävästä kehityksestä.
”Olen hirveän tyytyväinen, että olen päässyt tähän”, Maija Arela sanoo. Jos jokin on jäänyt harmittamaan, niin se, ettei hän perustanut Arelaa aiemmin. ”Olen innostunut, jalat irti maasta ja uskallan ottaa riskejä”, hän luonnehtii itseään.
Arelalla on liike Helsingin Kämp Gardenissa. Tuotteita myyvät myös Sokos ja Stockmann sekä noin kymmenen muuta jälleenmyyjää Suomessa. Yrityksen kasvattamisessa on haasteensa.
”Haluaisin palkata enemmän ihmisiä, mutta se on tiukkaa pienyrittäjälle”, Arela toteaa.
”Vientiä on mukavasti – Englantiin, Saksaan, Ranskaan ja Koreaan – ja sen kasvattaminen vaatii isoja investointeja. Meillä on PR-toimisto Lontoossa, ja olemme saaneet paljon hyvää näkyvyyttä, joka poikii myyntiä. Verkkokaupan kautta tuotteita on mennyt Yhdysvaltoihin. New York Timesissa on ollut useamman kerran juttua, ja silloin kashmiria menee todella paljon kaupaksi. Nämä ovat merkittäviä edistysaskelia, jotka lisäävät tunnettuutta maailmanlaajuisesti”, Arela toteaa.
Arela AW19. Kuva: Markus Pajuniemi.
Lifestyle-bisneksessä vaate voi olla osa sisustusta tai hyvän olon lähde
Arela sanoo olevansa lifestyle-bisneksessä, ei vaatebisneksessä. Se tarkoittaa, että vaate voi olla osa sisustusta, kuten kaunis aamutakki seinällä roikkumassa, tai että vaate voi toimia hyvän olon lähteenä. ”Itse koen, että kashmir rentouttaa. Pehmeä vaate hyväilee ja antaa levon, kun laitan sen päälle työpäivän jälkeen”, hän sanoo. Kashmir sopii hänen mielestään hyvin Suomen ilmastoon, koska se on lämmin, mutta ei hiostava.
Keskustelu vaateteollisuuden eettisyydestä ajaa Arelan mielestä yrittäjät turhan ahtaalle.
”Vaateteollisuus on laitettu syylliseksi moneen asiaan, ja syystä. Meillä on laadukkaita tuotteita ja tuotantoketju on hyvin näkyvillä, ja pyrimme jatkuvasti parantamaan toimintaamme”, hän toteaa.
”Elastaania on ruvettu pitämään myrkyllisenä ja pahana asiana, mutta asiat eivät ole mustavalkoisia. T-paita pysyy pitkään ryhdikkäänä, kun siinä on elastaania. Elastaanipuuvillaa voi myös kierrättää, sillä sitä voi tehdä eri tavoin”, Arela jatkaa.
Hän haluaa tehdä kestäviä vaatteita ja tarjoaa niille lisäksi maksullista huoltopalvelua. Vastuullisuutta hänelle on myös se, että tuotetta tehdään niin pieni erä, ettei mitään mene hukkaan.
”Meille tulee vielä huollettavaksi kymmenen vuotta vanhoja tuotteitamme. Olen siitä tyytyväinen, vaikka se tarkoittaisikin vähemmän uusien tuotteiden myyntiä, hän toteaa. Tärkeintä on, että asiakas on tyytyväinen ja vaate säilyy pitkään käytössä. Aluksi vaatteita huollettiin ilmaiseksi, mutta palvelun suosio yllätti. Huoltaminen tulee silti huomattavasti edullisemmaksi kuin uuden vaatteen hankkiminen.”
Puhtaasta valkoisesta on Arelan mukaan tulossa luksusväri, kun materiaalien kierrätys tuo rusehtavia sävyjä muotiin.
”Huoltaminen on jo meille merkittävää liiketoimintaa, ja samalla se toimii kuin takuuna ostajalle. Kashmirvaatteiden huoltoon Arela myy kashmirkampaa, jolla saa nukan pois. Arela on kehittänyt myös vegaanisen pesuaineen, joka valmistetaan Haminassa ja tuoksutetaan bergamotilla ja seetripuulla. Arelan neuleet tehdään Nepalissa, merinolanka tulee Italiasta ja kashmir Kiinasta. Puuvilla tulee Turkista ja vaatteet siitä ommellaan Virossa. Pellavavaatteet tehdään alusta loppuun Liettuassa. Baltiassakin tuotantokustannukset ovat kallistumassa.”
”Tuotantokustannuksemme eivät ole pienet, emmekä ole sitä hakeneetkaan”, Arela toteaa. ”T-paitamme maksaa 65 euroa, mutta se kestää paljon kauemmin kuin kympin t-paita.”
Arela AW17. Kuva: Kristiina Männikkö
Väriasiantuntija ja kansainvälisen värineuvoston jäsen
Kaikki lähti väreistä. Niistä Maija Arela oli kiinnostunut jo vauvana. Näin hänelle on kerrottu: kolmen kuukauden ikäisen tytön koko olemus muuttui, kun paikalle pyyhälsi täti kukka-aamutakissa.
Arelasta tuli väriasiantuntija, joka haarukoi tulevia muotivärejä kansainvälisen värineuvoston Intercolorin jäsenenä ja puheenjohtajana. Ensin hän suunnitteli kuitenkin ruskeita ja beigejä kuoseja tehtaissa 1970-luvulla. Suuret kukkakuviot vaihtuivat öljykriisin myötä pieniin valkaisemattomalle pohjalle tehtyihin kuvioihin, sillä suurten väripintojen tekeminen oli kalliimpaa.
Tekstiiliteollisuudella oli vielä Suomessa omaa tuotantoa laajamittaisemmin kuin nykyään.
”Tuohonkin aikaan oli kuitenkin lottovoitto saada työpaikka tehtaasta”, Arela kertoo. Nuori tekstiilitaiteilija ei voinut kieltäytyä Tampellan tarjoamasta työpaikasta, vaikka haaveissa oli ollut myös ulkomaille lähtö.
Arela oli Tampellassa kymmenen vuotta, kunnes Tampella fuusioitiin Finlaysoniin. Finlaysonilta Arela siirtyi pian Tekstiilipaino Heleniukselle, missä hän teki yhteistyötä esimerkiksi Luhdan kanssa ja suunnitteli lastenvaatekuoseja Reimalle ja Tutalle. Heleniuksella hän ajoi läpi muutoksia resepteihin värien osalta.
Helsingin Fredrikinkadulla sijaitsevalla Arela Studiolla roikkuu rekissä ensi talven mallistoa, jossa näkyy esimerkiksi ruskeaa ja oranssia. Puhtaasta valkoisesta on Arelan mukaan tulossa luksusväri, kun materiaalien kierrätys tuo rusehtavia sävyjä muotiin.
”Työ kansainvälisessä värineuvostossa on ollut minulle todella tärkeää. Pidän edelleen väriluentoja, jotka ovat aika työteliäitä, mutta rakastan sitä työtä aivan hirveästi.”
Arela, AW09. Kuva: Heikki Aho.
