Suomalaisen muotoilun villi puoli ja muotokielen puhtaus kiinnostivat Wienin designviikolla
Suomalainen taide ja muotoilu oli syys-lokakuun vaihteessa framilla Wienissä, kun Suomi esittäytyi 27.9.–6.10. järjestetyn Wienin designviikon teemamaana. Vuosittain järjestettävä designviikko on profiloitunut kokeilevan ja tulevaisuuteen katsovan muotoilun alustana. Suomesta mukana oli nykymuotoilua, erityisesti nuoria muotoilijoita ja taiteilijoita, mutta myös kotimaisia klassikoita. Miksi Suomi kiinnostaa juuri nyt? Entä mikä merkitys kansainvälisillä designviikoilla on suomalaisille muotoilijoille ja taiteilijoille? Kävimme Wienissä selvittämässä asiaa.
Wienin designviikko on Itävallan suurin ja merkittävin muotoilutapahtuma. Tänä vuonna 13. kertaa järjestetylle festivaalille odotettiin 40 000 kävijää. Festivaalin noin 150 eri tapahtumaa levittäytyivät ympäri kaupunkia, ja päämajana toimi festivaalikeskus, joka oli rakennettu jo vuoden verran tyhjillään olleeseen, arkkitehtuuriltaan erittäin mielenkiintoiseen entiseen pankkirakennukseen.
Suomi oli Wienissä kutsuttuna teemamaana, ja kokonaisuudesta vastasi Suomen Saksan-instituutti. Instituutti on Ornamon kumppani Making the Market -hankkeessa, jossa vahvistetaan suomalaista näkyvyyttä ja muotoilijoiden sekä taiteilijoiden mahdollisuuksia Keski-Euroopassa.
Wienin designviikon johtaja Lilli Hollein on seurannut suomalaista muotoilua lapsesta lähtien. Hän kertoo kasvaneensa kodissa, jossa oli useita Aallon kalusteita ja Arabian posliinia. Nykymuotoiluun Hollein syventyi, kun Helsinki oli maailman muotoilupääkaupunki 2012.
”Suomalaisen nykymuotoilun kenttä on erittäin kiinnostava. Suomalaiset muotoilijat liittyvät pohjoismaiseen traditioon ja estetiikkaan, mutta muotoilussa on oma leimansa ja erityinen viehätys, joka vetää minua puoleensa”.
Hollein korostaa suomalaisen ja japanilaisen estetiikan yhtäläisyyksiä. Aiheesta keskusteltiin designviikolla saksalaisen taiteilija ja kirjailija Tex Rubinowitzin johdolla Artekin isännöimässä tilaisuudessa.
”Suomea ja Japania yhdistää pyrkimys muotokielen puhtauteen mutta siihen liittyy samanaikaisesti myös tietty villi ulottuvuus. Kun kuraattori Tero Kuitunen kertoi valinneensa näyttelynsä teemaksi Wild at Heart, ymmärsin heti, mistä tulee olemaan kyse. Sitä voi kutsua yllätyksellisyydeksi”, kertoo Hollein.
Festivaalin päämajana toimi vanha pankkirakennus, joka avattiin nyt ensimmäistä kertaa yleisölle. Kuva: Vienna Design Week
Wild at Heart esitteli taiteen ja muotoilun rajapintaa
Suomen teemamaaohjelman keskiössä oli Ornamon jäsenen, muotoilija, kuraattori Tero Kuitusen suunnittelema näyttely Wild at Heart – A Collection of Modern Finnish Design, johon oli koottu 11 suomalaisen taiteen ja muotoilun rajapinnassa liikkuvan tekijän teoksia. Näyttely oli sijoitettu designviikon paraatipaikalle, aivan festivaalikeskuksen pääsisäänkäynnin viereen. Kuitunen oli ottanut keskuksen aulatilan haltuun kolmella eri teemakokonaisuudella. Mukana oli muun muassa kalusteita, tekstiiliä, puuta, lasia, keramiikkaa sekä valokuvataidetta Eero Aarniolta, COMPANY -muotoiluduolta, eli Aamu Songilta ja Johan Olinilta, Klaus Haapaniemeltä, Antrei Hartikaiselta, Tuuli-Tytti Koivulalta, Kuituselta itseltään, Mifukolta, Sofia Okkoselta, Teemu Saloselta ja Milla Vaahteralta.
Kuitunen ei ollut näyttelyn suunnittelussa luottanut funktionalismin ja minimalismin yhdistelmään, josta suomalainen muotoilu on perinteisesti maailmalla tunnettu, vaan toi esille suomalaisen muotoilun villin puolen. Mukana olevat teokset olivat värikkäitä ja leikkisiä, Kuitusen sanoin kesyttömiä, outoja ja tavallaan jopa epäsuomalaisia.
”Haluan tuoda näyttelyssä esille erityisesti sen, miten moniulotteinen muotoilun kenttä oikein on. Mielestäni elämme tällä hetkellä eräänlaista muotoilun uutta renessanssiaikaa, jossa ihmiset liikkuvat vapaammin eri luovien alojen välillä”, Kuitunen sanoo.
Wild at Heart -näyttelyn Wild Humour -teemakokonaisuudessa oli mukana muun muassa Teemu Salosen valaisimia ja COMPANYn esineitä. Kuva: Miisa Pulkkinen
Teemamaa-ohjelma toi esiin suomalaisen muotoilun eri ulottuvuuksia
Myöskin festivaalikeskukseen sijoittunut Finland Lounge esitteli yleisölle valikoidun joukon kotimaan markkinoilla jo melko tunnettuja suomalaisia muotoiluyrityksiä. Mukana olivat Adea, Arkki by Lovi, Lepo Products, Nikari, Poiat Products, Secto Design, Evavaaradesign ja Woodnotes. Pääaulassa nähtiin myös Aalto-yliopiston maisteriopiskelijoiden töitä esittelevä huonekalunäyttely. Muissa festivaalikeskuksen näyttelyissä oli mukana muun muassa Harri Koskisen sekä Laura Itkosen töitä.
Eri puolille kaupunkia, wieniläisten käsityöläisten työpajoihin rakennettuun Passionswege-konseptiin suomalaisista oli pyydetty mukaan Teemu Salonen ja Ville Kokkonen, jotka molemmat toteuttivat yhteistyöprojektit wieniläisten lasimestareiden kanssa. Wienin designviikko on jo yli vuosikymmenen ajan ollut edelläkävijä käsityön ja muotoilun yhdistämisessä, ja Passionswege-konseptissa on syntynyt kymmeniä uniikkeja tuotteita sekä teoksia muotoilijoiden ja esimerkiksi juuri lasimestareiden yhteistyönä.
”Mielestäni kansainvälisten muotoilijoiden ja käsityöläisten välinen ajatusten ja kokemusten vaihto on erittäin tärkeää. Passionswege esittää kolmiulotteisessa muodossa sen, kuinka laaja-alaista käsityöläisten toisinaan eksoottinenkin erityisosaaminen on”, selittää designviikon johtaja Lilli Hollein.
Suomalainen muotoilu oli esillä myös muissa festivaalin ohjelmaformaateissa, muun muassa Design Diplomacy -keskustelutilaisuudessa, joka avasi ovet Suomen Wienin-suurlähettilään residenssiin. Helsinki Design Weekin ja Suomen Wienin-suurlähetystön yhteistyössä järjestämässä tapahtumassa Tero Kuitunen kohtasi itävaltalaisen muotoilijan Johanna Pichlbauerin Helsinki Design Weekiltä tutun keskustelukonseptin merkeissä.
Muotoilija Teemu Salonen toteutti uniikin lasivalaisimen yhteistyössä lasimestari Reinhard Bauerin kanssa. Kuva Vienna Design Week.
Kannattaako suomalaisen muotoilijan ja taiteilijan lähteä mukaan kansainvälisille designviikoille?
Kansainvälisten messujen ja designviikkojen merkitys oman brändin ja tunnettuuden edistämisessä on suuri, uskoo puuseppämestari, muotoilija Antrei Hartikainen. Hartikaisella oli Wild at Heart -näyttelyssä esillä massiivitammesta valmistettuja kalusteita. Nuori muotoilija on ehtinyt kiertää kansainvälisiä messuja ja designviikkoja ahkerasti. Viimeisimmät tapahtumat ennen Wieniä olivat muotoilu- ja taidemessut Lontoossa sekä Kööpenhaminassa.
Tärkeintä kansainvälisissä tapahtumissa on luonnollisesti oikeiden kontaktien löytäminen.
”On erityisen hyödyllistä, jos pääsee tapahtumiin itse paikalle. Potentiaalisille kontakteille täytyy uskaltaa mennä rohkeasti juttelemaan ja esittäytymään. Pidän aina mukanani jotain markkinointimateriaalia, jota voin tarvittaessa jakaa kiinnostuneille. Pelkkä käyntikortti ei riitä, vaan materiaalin täytyy olla visuaalista”, Hartikainen sanoo ja kehottaa vielä laittamaan kotisivut ja sosiaalisen median kuntoon ennen maailman markkinoille suuntaamista.
Mihin tilaisuuksiin sitten kannattaa lähteä mukaan? Hartikaisen kokemuksen mukaan osa designviikoista ja messuista kerää laajan kansainvälisen yleisön, toiset, – kuten Wienin designviikko – taas on suunnattu enemmän paikalliselle yleisölle. Molemmissa on omat hyvät puolensa.
”Jotkin työt tulevat paremmin esille pienemmässä ja kohdennetummassa tapahtumassa. Sitten taas isoilla designviikoilla, kuten esimerkiksi Lontoossa, on mahdollisuus päästä laajan kansainvälisen yleisön tietoisuuteen.”
Wild at Heart -näyttelyn Social Impact -teemakokonaisuuden alla oli teoksia, joissa muotoilu vaikuttaa yhteiskuntaan. Mukana oli muun muassa Tuuli-Tytti Koivulan muovijätteestä valmistettuja uniikkiasuja ja Milla Vaahteran lasiteoksia. Kuva: Miisa Pulkkinen.
Vaatesuunnittelija Tuuli-Tytti Koivulalle Wienin designviikko oli ensimmäinen kansainvälinen muotoilutapahtuma. Koivulalla oli Wild at Heart -näyttelyssä esillä kaksi uniikkia, käsin valmistettua vaatetta. Designviikon avajaisviikonloppuna Koivulan tunnelmat olivat kiinnostuneen odottavat.
”Kansainvälisistä tapahtumista saa aina lisää näkyvyyttä. Ja erityisesti muotialalla se on todella tärkeää. Toiminta jäisi aika pieneksi, jos esittelisi töitään vain Suomessa.”
Messuille ja designviikoille osallistumisen hyödyt eivät välttämättä materialisoidu esimerkiksi myyntinä tapahtuman aikana tai heti sen jälkeen. Voi olla, että uusia mahdollisuuksia avautuu vasta pitkänkin ajan kuluttua. Myös Koivula sai huomata tämän, kun häneen viime vuonna yllättäen otettiin yhteyttä Japanista.
”Mallistoni oli vuoden ajan esillä Lontoossa 1 Granary showroom -näyttelytilassa. Sain sieltä hyvin kansainvälistä näkyvyyttä, sillä showroom lainasi vaatteitani ympäri maailmaa kuvauksiin ja stylisteille. Viime vuonna Tokion Vermeerist Beams -kaupasta sitten otettiin vielä yhteyttä, ja he tilasivat minulta pienen malliston. Minulla on aavistus, että he löysivät työni juuri Lontoon showroomin kautta.”
Ville Kokkosen ja perinteikäs itävaltalainen lasivalmistaja J. & L. Lobmeyer toteuttivat yhteistyössä lasisen valaisimen sekä sakelaseja. Kuva: Vienna Design Week.
