Muotoilu saatava osaksi yritysten DNA:ta
Ornamon Muotoilupäivä 2015 herätti keskustelua muotoilujohtamisesta ja kasvuyrittäjyydestä. Ääneen pääsivät Ornamon toiminnanjohtaja Salla Heinänen, Koneen muotoilujohtaja Anne Stenros ja Ornamo-palkinnon seitsemän finalistia. Päivän aikana jaettiin myös Ornamo-palkinto vaatesuunnittelija Kirsimari Kärkkäiselle.
– Meidän pitää itse ryhtyä muutoksen ajureiksi, kuului Muotoilupäivän pääpuhuja, Koneen muotoilujohtaja Anne Stenrosin lause Bio Rexin lavalla Ornamon Muotoilupäivässä. Stenrosin inspiroivaan puheeseen oli upotettuna toive siitä, että muotoilijat ja muotoilu nähtäisiin yrityksissä kannattavana investointina ja kasvun mahdollistajana – eikä ylimääräisenä kulueränä.
Stenrosin esimerkit osoittivat, että muotoiluosaamisen rakentaminen yrityksen voimavaraksi voi parhaassa tapauksessa vauhdittaa yrityksen kasvua jopa 228 prosentilla. Ornamon toiminnanjohtaja Salla Heinäsen mukaan ongelmana kuitenkin on, että muotoilun tuottama aineeton lisäarvo skaalautuu asiakasyrityksissä eikä muotoilupalveluita tuottavissa yrityksissä.
Huolimatta siitä, että muotoilusta on leivottu elinkeinopolitiikassa luovan talouden uutta veturia, muotoilua ei hyödynnetä laajasti teollisuuden, palveluiden, kaupan ja rakentamisen aloilla. Koneen ja Planmecan kaltaisissa suurissa yrityksissä muotoiluosaaminen on integroitu osaksi yrityksen strategiaa, mutta pienistä ja keskisuurista yrityksistä vain 20 prosenttia käyttää muotoilua liiketoiminnassaan.
– Muotoilualan yrityksillä on suuri kasvupotentiaali, joka kuitenkin edellyttää muutoksia liiketoiminnan hinnoittelussa. Tuntiperustaiselle hinnoittelulle pitäisi löytää vaihtoehto, joka tuottaa voittoa muotoiluyrityksille myös pitkässä juoksussa, Salla Heinänen ehdotti.
Eikö muotoilijoista ole muotoilujohtajiksi?
Stenros ja Heinänen uskovat, että muotoilun tulevaisuus on nimenomaan aineettomassa arvonluonnissa ja muotoilijoiden rooli suuryrityksissä tulee kasvamaan. Heinänen huomautti, että muotoiluyritysten liikevaihto on laskenut, mutta miinus näkyy nimenomaan aineellista muotoilua edustavissa yrityksissä eikä muotoilualan palveluyrityksissä. Muotoilijoiden osaamista tarvitaan enenevässä määrin palveluiden suunnittelussa.
– Tulevaisuuden menestyvissä yrityksissä muotoilu on osa yrityksen DNA:ta, Stenros totesi. Vastuu muotoiluosaamisen upottamisesta yrityksiin on Stenrosin mukaan yhtä lailla muotoilijoilla itsellään kuin yritysten johdolla. Stenrosin huolena on kuitenkin se, että muotoilujohtaminen tuntuu kiinnostavan ja innostavan kaikkia muita paitsi muotoilijoita itseään.
– Jos muotoilijat eivät itse rupea muotoilujohtajiksi, työt valuvat muille, Stenros latasi.
Stenrosin haaste herätti keskustelua myös päivän paneelikeskustelussa, jossa olivat mukana Ornamo-palkinnon finalistit Kari Malmén, Anna Ruohonen, Nathalie Lahdenmäki, Katri Haahti, Seppo Koho, Kirsimari Kärkkäinen ja Simo Säde. Muotoilupäällikkö Kari Malmén muistutti, että oma osaaminen pitää nostaa pöydälle aina kun sille näyttäisi olevan tarvetta.
– Ei kukaan tule muotoilujohtajan tonttia tarjoamaan vaan jalkaa pitää tunkea talon sisällä joka oven väliin ja kysyä, voisiko tässä hyödyntää muotoilijaa.
– Muotoilijoiden pitää oppia puhumaan liike-elämän kieltä, jatkoi Ornamo-palkinnon voittaja, Telakka-yrityskiihdyttämön perustanut Kirsimari Kärkkäinen.
Liike-elämän ymmärryksen lisäksi Stenros nosti pöydälle myös asiakaslähtöisyyden ja empatian osana muotoilujohtamista. Tämä viritti yleisössä keskustelua siitä, ovatko tämän päivän muotoilijat tosiaan asiakkaan asialla vai etsimässä omaa henkilökohtaista menestysreseptiään. Panelistien mielestä asiakaslähtöisyys on muotoiluun sisäänkirjoitettu itsestäänselvyys.
– Työryhmissä suunnittelija on se, joka osaa sanoa mitä ihmiset tarvitsevat, ei insinööri, korosti Malmén.
– Vaikka lopuksi syntyy mekko, taustalla on kokonainen muotoiluprosessi johon asiakas on integroitu. Suunnittelija miettii koko ajan mitä tarvitaan. Taiteella taas on eri tehtävä, sen tarkoituksena on luoda uutta ja herättää ihmisiä, vaatesuunnittelija Anna Ruohonen summasi.
Muotoilupäivän paneelikeskustelu toi hyvin esiin panelistien, ja samalla koko muotoilu- ja taidealan moninaisuuden. Yhdelle johtaminen on luontevaa, toisella taas intohimo on itse tekemisessä. – Minusta ei ole mielenkiintoista olla muotoilujohtaja vaan tehdä itse työtä. Sama ajatus on varmaan monella muulla, totesi muotoilija ja arkkitehti Seppo Koho. Tekstiilitaiteilija Katri Haahti koki olevansa johtajuuskeskustelussa kuin toiselta planeetalta.
– Taiteellinen työ on niin aikaavievää ettei siinä jää aikaa mihinkään muuhun.
Vaikuttavuus edellyttää yhteistyötä
Yksityisyrittäjän näkökulmasta paljon on kiinni myös oman osaamisen ymmärtämisestä suhteessa muihin toimijoihin. Myös pienissä on voimaa.
– Aikani kamppailin isojen yritysten kanssa, kunnes aloin miettiä miksi. Sitten päätin keskittyä siihen, mitkä ovat pienen yrittäjän voimavaroja: nopeus, tehokkuus ja joustavuus, kertoi Ruohonen. Kun omaa toimintaa haluaa kasvattaa, yhteistyön merkitys korostuu.
– Moni muotoilija haluaa tehdä muotoilutyötä ja kaipaa rinnalleen jonkun, joka ei ole muotoilija, sanoi keraamikko-muotoilija Nathalie Lahdenmäki. Kasvuyrittäjyys ja kansainvälinen vaikuttavuus vaativat panelistien mukaan myös suuria tekoja sekä tekijöiltä itseltään että valtiolta. Pelkkä puhuminen ja seminaareihin kokoontuminen eivät riitä muuttamaan suuntaa.
– Kulttuurivientiprojektit ovat toki hyviä, mutta tarvitaan myös valtiota tukemaan yrityksiä, jotka käyttävät muotoilua, sanoi käyttökokemusasiantuntija Simo Säde. Keskustelussa huomautettiin myös, että taiteen saralla kilpailuasetelma ja lähtökohta tekemiselle on erilainen. Yhteistyökumppaneina eivät ole teollisuudenalat mutta taiteen merkityksellisyyden levittäminen osana yhteiskunnan rakenteita on yhtä lailla tärkeää.
– Taide itsessään on aineetonta arvonluontia, se luo elämyksiä ja tunteita – eli tavallaan asiakaskokemuksia, Ornamon toiminnanjohtaja Salla Heinänen muistutti.
– Omasta aktiivisuudesta on paljon kiinni. Apurahakanavat ovat kaikille avoinna, mietti tekstiilitaiteilija Katri Haahti.